1900-luvun alkuvuosikymmeninä lasten lyhyetkin koulumatkat saattoivat sisältää monenlaisia vaiheita: peltojen ja purojen ylityksiä, metsänreunassa kulkemista ja kärrytietä kävelemistä. Talven ja pakkasten tulo jäädytti järvet, ja loi samalla monien koulumatkaan oikoreittejä.
Vuonna 1927 otetussa kuvassa maaninkalaiset pojat luistelevat kotiin Haatalansalmea pitkin. Jäällä liikkuminen toi mukanaan omat haasteensa: järvenselältä ei löytynyt tuulensuojaa kylmältä viimalta, ja toisinaan upottavassa lumessa tarpominen kulutti voimia. Kuvan pojat näyttävät kuitenkin hyväntuulisilta, ja lumitilannekin luisteluun sopivalta.
Monesti luistimet käsittivät vain erillisen terän ja alustan, jotka kiinnitettiin eri tavoin, esimerkiksi remmeillä talvikenkiin. Myynnissä oli myös saapasmallisia kiinteitä luistimia sekä irrallisia ruuviluistimia, ”nurmisia” ja ”ruuvareita”, jotka voitiin kiinnittää hiihtomonoihin.