Siirry sisältöön

Tarinat
Aineistot
Tutkimushankkeet
Osallistu tekoon
Sivustosta

Haku:

Lapset kertovat lapsuudesta, Videot

Tappeluista ja reviireistä (osa 3)

28.4.2022 | Teksti: lhAdmin

Kirjoittaja

lhAdmin

Lapsuuden historiaa - vakavalla otteella ja välillä kevyemmin

Lapsuus on asia, josta jokaisella on kokemusta ja asiantuntemusta. Sivuston tarkoituksena on tarjota tietoa, aineistoja ja näkökulmia menneeseen lapsuuteen ja lapsuuden historialliseen tutkimukseen.

Hiekkalaatikoilla lapiot, sangot ja muotit ovat usein vapaassa käytössä, ja hyvänä päivänä yhteinen leikkikin sujuu tuottaen komeita kakkuja ja ihmeteltävää. Samalla tapaa toivon, että sivusto muodostuisi paikaksi, jossa kävijät ja vierailijat jakavat tietoa jutuistaan ja tutkimuksistaan - iloksi ja inspiraatioksi muille.

Osallistu sivuston tekoon!

Tule mukaan tekemään lapsuuden historiaa, olit sitten satunnainen vierailija, opiskelija tai historian ystävä. Ehdota juttujen aiheita ja kerromme sivustolla ja siihen liittyvillä sosiaalisen median tileillä mieluusti myös ajankohtaisista tapahtumista ja julkaisuista.

Voit myös osallistua sivuston tekoon, tarjoamalla vaikka lyhyttä kirjoitusta Tarinat -osioon, tai vinkkaamalla kiinnostavista aineistoista.

Osallistu tekoon

Avainsanat

Tällä jutulla ei ole avainsanoja

Artikkelien selaus

Lapsemme liikenteessä

Uudenvuoden lastentunti vuodelta 1951

Seuraa meitä instagramissa

Tänään juhlitaan vappua ja samalla työn päivää. Työnteko ja sille annetut merkitykset näyttelevät isoa roolia myös lapsuuden historiassa. Lasten ja nuorten on odotettu auttavan moninaisin tavoin vanhempiaan ja nykyajassakin erilaiset askareet kuuluvat lapsuuteen.

Viimeistään 1900-luvun alussa löi lopullisesti läpi ajatus siitä, että leikkikin oli lasten (tärkeätä) työtä. Päivityksen ensimmäisessä kuvassa on käynnissä nukkeleikki, joka tapahtuu aika idyllisessä maalaismaisemassa.

Päivityksen toiseen kuvaan poimin muutamia lehtileikkeitä, joissa kaikissa toistuu sanonta ”leikki on lapsen työtä”. 1900-luvun alun ajattelussa leikin merkitys rakentui ensisijaisesti siitä, että sen nähtiin edesauttavan lapsen tervettä kasvua ja kehitystä ja samalla kunnolliseksi aikuiseksi kehittymistä.

1940- ja 50-luvuilla leikkiä tarkasteltiin edelleen välineellisesti, lapsen kasvun ja kehityksen ja aikuiseksi tulemisen näkökulmasta. Samanaikaisesti lasten leikki alettiin nähdä kuitenkin yhä vahvemmin itseisarvona – leikki nähtiin lasten tapana olla maailmassa ja toisaalta lasten oppimisen välineenä.

#lapsuudenhistoriaa #Wappu #työnjuhla #leikkipäivä #leikkiminen

Kuvalähde: kuvaaja Hans Nilsen, 1910–1919, Lusto – Suomen Metsämuseo.

Viikon 18 lapsuuden historian menu on työteemaine

Viikon 18 lapsuuden historian menu on työteemainen, vappuviikon hengessä. Keskiviikon päivityksessä pohditaan voiko leikki käydä töistä ja perjantaina hypätään villin lännen fiktiiviseen maailmaan. Päivityksessä kysytään mahtaako Clint Eastwoodin tähdittämä vuoden 1992 Armoton (Unforgiven) -elokuva olla kuinka totuudenmukainen historiallisesti?

Työviikko kuljettaa myös pitkästä aikaa Helsinkiin, Koneen säätiön "Active Academics" -koulutuspäivään. Tilaisuudessa keskustellaan muun muassa siitä, miten tutkijana voi vaikuttaa yhteiskunnassa. Tätä samaa mietimme paljon myös Kuulluksi-hankkeessa. Pari vuotta sitten käsittelimme kysymystä myös yhdessä Kirsi-Maria Hytösen @kirsimariahyt kanssa, yhteisartikkelissamme "Kaltoinkohtelun muistot lapsuudesta: muistitietotutkimus vaikuttamassa yhteiskuntaan", teoksessa Muistitietotutkimuksen paikka (2022).

#lapsuudenhistoriaa #menu #koneensäätiö

Kuvalähde: Unforgiven (1992), Warner Bros. Entertainment

Viime vuosina nuorten vaatekulutus on puhuttanut t

Viime vuosina nuorten vaatekulutus on puhuttanut tutkijoita – osa on korostanut brändien merkitystä nuorten pukeutumisessa ja toiset tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota nuorten kasvavaan eettisyyteen ja toisaalta pikamuodin kuluttamiseen.

Siitä tutkijat ovat melko yksimielisiä, että vaatteilla ja ulkonäöllä on merkitystä nuorten sosiaalisissa suhteissa, erilaisiin ryhmiin kiinnittymisessä. Vaatteilla halutaan erottautua, mutta myös liittyä joukkoon.

Mikäli lapsen tai nuoren vaatteet erottuvat selkeästi oman kaveriporukan tyylistä, saattaa tämä synnyttää erilaista kommentointia, kysymyksiä ja jopa irvailua. Ilmiö on hyvin vanha, ja siitä kirjoiteltiin sanomalehdistössä jo 1900-luvun alussa.

Esimerkiksi Työväen Illanvietto -nimisessä lehdessä julkaistiin vuonna 1904 seuraavanlainen mielipidekirjoitus:

”Mutta kun joutuu pitemmältä seuraamaan poikajoukkoa, jonka osalla on puukengät jalassa, saa pian tehdä sen ikävän havainnon, ettei noita puukenkäjalkaisia pidetä nahkajalkineita käyttävien arvoisina. Kansakouluiässä olevilta lapsilta ei odottaisi semmoista oman arvon tuntemista, että huonommassa ulkoasussa olevia halveksitaan. Mutta kumminkin näkyy asianlaita niin olevan. Puukenkäjalkaisia osotetaan sormella ja huudetaan: ”Katsos tuota, kun sillä on puukengät jalassa!” Voi arvata, ettei tämmöinen huomautus tunnu hauskalta sille, jonka täytyy pitää moisia kiusankappaleita jaloissaan.”

Päivityksen kuva on vuodelta 1912 ja siihen on tallentunut Oulun yläpuolella sijaitsevan Iin Haminan poikia ja ajan vaatetustyyliä. Olisi aika hauska tietää oliko pojilla minkälaisia valinnan mahdollisuuksia vaatteidensa tai hattutyylin suhteen – todennäköisesti ei. Mutta kaikilta löytyi kuitenkin päähine.

#lapsuudenhistoriaa #lapsiköyhyys #samulipaulaharju #vaatetus

Kuva: kuvaaja Samuli Paulaharju, 1912, Museovirasto.

***

Teemapäivitys liittyy lapsiköyhyyden historiaa -käsittelevään ajankohtaiseen kirjahankkeeseen (Gaudeamus), jonka toimittajia ovat Anna-Maria, Johanna Kallio, Antti Malinen ja Kirsi Vainio-Korhonen.

Save the date! Taidelähtöisten menetelmien merk

Save the date!
Taidelähtöisten menetelmien merkitys ja mahdollisuudet lastensuojelussa ja lasten ja nuorten kanssa tehtävässä auttamistyössä

Milloin? 2. joulukuuta 2024
Missä? Nokia Areenan Paidia-tila, Tampere
Kuka järjestää? Kuulluksi-hanke (Koneen säätiö, 2022–2025), yhteistyössä Hoivatien, Pesäpuu ry:n, Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLA:n ja Kokemuksen historian huippuyksikön kanssa.

Oletko sote-ammattilainen, opiskelija tai lasten ja nuorten kanssa työskentelevän yhteisön toimija, joka etsii uusia keinoja auttamistyöhön ja sensitiivisten aiheiden käsittelyyn? Taidelähtöiset menetelmät voivat tarjota erityisiä mahdollisuuksia vaikeiden kokemusten käsittelyyn luomalla tilan, jossa jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi, turvalliseksi ja pystyväksi. Menetelmien soveltamiseen liittyy myös haasteita: usein projektiluontoista toimintaa ei ole aina helppo istuttaa sijaishuollon, vastaanottokeskusten tai esimerkiksi koulun arkisiin vaatimuksiin.

Lisätietoja tulevasta seminaarista löydät Kuulluksi-hankkeen verkkosivuilta. Kiitos jos jaat tietoa tästä mahdollisesti kiinnostuneille!

Keskiviikon kierrätys on päivitys kesäkuulta 20

Keskiviikon kierrätys on päivitys kesäkuulta 2021, ja aiheena oli kevään tulo ja vaikutus lasten leikkeihin. Kevättä odotellessa…

***

Taas mennään, ilmojen teille 🚀

Valokuvaaja Jouko Tanskanen onnistui hienosti tallentamaan vauhdin hurmaa keväällä 1959. Omatekoinen hyppylauta oli rakennettu talon takapihalle, osoitteeseen Intiankatu 29, Helsingin Kumpulassa.

Ainakin vielä 1950-luvulla pääsiäinen oli ajankohta, jolloin erilaiset ulkolelut, kuten keinut ja kiikkulaudat, otettiin esille ja laitettiin käyttökuntoon.

Aina välillä hyppijöille sattui onnettomuuksia ja ilmalennot saattoivat päättyä nilkan nyrjähtämiseen tai kaatumisiin. Kuvan hyppylauta näytti olevan vankkaa tekoa, joten meno jatkui todennäköisesti turvallisesti.

#lapsuudenhistoriaa #hyppiminen #hyppylauta #kumpula #leikkipäivä #kuvakokoelmat #helsinginkaupunginmuseo

Kuvalähde: kuvaaja Jouko Tanskanen, kevät 1959, Helsingin kaupunginmuseo.

Ensimmäisessä kuvassa on viikon 17 lapsuuden his

Ensimmäisessä kuvassa on viikon 17 lapsuuden historian menu, toivottavasti listalta löytyy sopiva annos 😊 Jatkossakin koetan aina maanantaisin kertoa viikon tarjonnasta ja ajankohtaisista asioista.

Varsinainen päivitys liittyy tänään vietettävään Earth Day -teemapäivään, jonka tarkoituksena on herättää tietoisuutta ympäristön tilasta ja kannustaa ihmisiä mukaan toimimaan ”äiti maan” hyväksi. Päivää vietetään vuosittain 22.4. ja sen historia ajoittuu vuoteen 1970 ja Yhdysvaltoihin.

Suomessa koululaitos on näytellyt keskeistä roolia lasten ympäristökasvatuksessa, jo 1920-luvulta lähtien. Päivityksen toisessa kuvassa liikutaan vuodessa 1955 ja luonnonhistorian tunnilla. Kuvaan on tallentunut Karjalan yhteiskoulun II A-luokan oppilaita, jotka ns. kotiseutuopin periaatteiden mukaisesti vietiin luokkahuoneen ulkopuolelle, tutustumaan ilmiöihin niiden luonnollisessa ympäristössään. Nykyisin kotiseutuoppi tunnetaan ympäristöopin nimellä.

1970-luvulle tultaessa opetussuunnitelmiin nousi entistä vahvemmin ympäristökasvatus ja luonnonsuojeluun liittyvät teemat, osana laajempaa kansainvälistä liikehdintää, jonka yksi ilmentymä oli juuri Earth Day -päivän viettäminen. Vuoden 1970 opetussuunnitelmakomitea linjasi, että ympäristöopin opetuksessa tuli kiinnittää siihen, miten ihminen suhtautuu

”eläimiin, kasveihin ja muuhun luontoon. Näihin suhteisiin on tuotava mukaan eettinen näkökulma. Elämän kunnioittamisen on tultava voimakkaasti ilmi ihmisen suhteessa luontoon. Oppilaiden on omaksuttava suojeleva asenne luonnon puhtaana säilymiseen.”

Käytännössä kouluissa panostettiin hyvin vaihtelevalla tavalla ympäristökasvatukseen, mutta sen asema vakiintui viimeistään 1990-luvulle tultaessa, jolloin alettiin laajemmin keskustella myös kestävän kehityksen periaatteesta.

#lapsuudenhistoriaa #earthday #maanpaiva #ymparistonsuojelu #ymparistokasvatus #ymparistoliike

Kuvalähde: kuvaaja Kalle Kultala, 1955, Suomen valokuvataiteen museo.

Vanhemmuus ja siihen liittyvät erilaiset kasvatus

Vanhemmuus ja siihen liittyvät erilaiset kasvatustyylit on asia, jonka ympärillä käydään jatkuvasti keskustelua. Viime vuosina on puhuttu paljon hukassa olevasta vanhemmuudesta ja toisaalta vanhemmuuden ylilyönneistä – monissa puheenvuoroissa nähdään, että lapsia suojellaan liikaakin, kasvatetaan pumpulissa.

2010- ja 2020-luvuilla vanhemmuuden (niin todellisia kuin kuviteltuja) trendejä on kuvattu mm. curling- kuin helikopterivanhemmuuden käsitteillä (Päivityksen valokuva on muuten tekoälyn luoma – pyysin DALL-E ohjelmaa luomaan kuvan helikopterivanhemmuudesta, ja parin komennon jälkeen ohjelma tuotti oheisen vision…)

Suomessa käytiin ehkä ensimmäinen laajempi kasvatustrendejä koskeva keskustelu 1940–50-luvun vaihteessa, jolloin aikalaisia puhutti ns. vapaa kasvatus. Käsitteen loivat lapsi- ja kehityspsykologit, jotka näkivät, että lapsen kasvatuksessa tulisi huomioida lapsen ikään ja kehitykseen liittyvät taipumukset, esimerkiksi leikki-ikäisten lasten toiminnanhalu ja uteliaisuus. Liian ankaran ja kontrolloivan vanhemmuuden nähtiin rajoittavan turhaan lasten luonnollista kasvua ja kehitystä. Käsite herätti kuitenkin paljon hämmennystä, ja sitä tulkittiin myös väärin. Tähän kiinnitti huomiota mm. Suomen Kuvalehden toimittaja, joka kommentoi asiaa seuraavaan tapaan, syyskuussa 1953:

”Nykyaikana puhutaan mielellään ns. vapaasta kasvatuksesta, vapaan kasvatuksen periaatteista. Se ei suinkaan merkitse sitä, että kun poika sahaa flyygelin yhden jalan poikki, jolloin koko musiikkilaitos romahtaa rikkoen lattian ja kristallimaljakon ja tietenkin sen flyygelin hän saa taputuksia ynnä leffarahaa 500 markkaa, vaan lapselle luonnollisten ja välttämättömien perustarpeiden tyydyttämistä ko. ikäkauden vaatimusten mukaan, jotta tällaista EI tapahtuisi. Ennen kaikkea rakkautta, huolenpitoa (ei ahdistavaa holhoamista) ja ymmärtävää, elävää kiinnostusta Pekan ja Liisan asioista.”

Veikkaukseni on, että kasvatustrendeistä on keskusteltu jo 1800-luvun puolella ja sitäkin aiemmin – täytyy jatkossa koettaa tehdä sukelluksia myös tähän varhaisempaan kasvatushistoriaan 😊

#lapsuudenhistoriaa #vapaakasvatus #curlingvanhemmuus #helikopterivanhemmuus

Olisiko tapahtunut voinut estää, olisiko jotain

Olisiko tapahtunut voinut estää, olisiko jotain voinut tehdä jo aiemmin? Nämä kysymykset ovat nousseet monien mieleen, kun lyhyen ajan sisällä suomalaisia ovat järkyttäneet ensin Joensuun Rantakylän ja nyt Vantaan Viertolan koulun tragediat.

Kysymysten lisäksi tapahtumat nostattavat moninaisia tunteita, epäuskoa, hämmennystä, pohjatonta surua, myös suuttumusta ja vihaa, katkeruuttakin. Ajan kanssa ”olisiko tapahtunut voinut estää” kysymyksiin koetetaan tarjota vastauksia, ja tästä vastuun kantavat erityisesti viranomaiset, asiantuntijat ja tutkijat. Oikeudessa, julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa pohditaan tämän rinnalla myös syyllisyyden kysymyksiä, haetaan henkilöitä ja tahoja, joiden voidaan katsoa epäonnistuneen.

Kuulluksi-hankkeessakin kohtaamme monenlaisia tragedioita, yhteiskunnan epäonnistumisia, mutta koetamme pitää katseen samalla tulevaisuudessa ja hahmottaa voimavaroja ja toimintamalleja, jotka voisivat luoda turvallisuutta niin sijaishuollon maailmaan kuin muihinkin lasten kasvuympäristöihin.

Hankkeen järjestämissä Kuulluksi-foorumeissa sijaishuollon kokemusasiantuntijat puhuivat paljon myös inhimillisten kohtaamisten merkityksestä. Nämä jaetut kokemukset ovat saaneet minut pohtimaan paljon yhteisöllisyyttä - sitä, kuinka viranomaisten ja ammattilaisten rinnalla kykenisimme omilla tahoillamme tuomaan auttavia kohtaamisia arkeen: ystävällisyydellä, pysähtymisellä, kuuntelemisella. Tämänkaltaiset pienet teot ja kohtaamiset eivät välttämättä tragedioita estä, mutta ne ovat kuitenkin merkityksellisiä, antaen osapuolille lämpöä ja tunnetta, että minuakin arvostetaan.

#kuulluksi #yhteisöllisyys #kuuntelu #ystävällisyys

Kuvalähde: Eeva Rista, 1970, Helsingin kaupunginmuseo.

”Muistot onnellisista lapsuuden ajoista ovat jok

”Muistot onnellisista lapsuuden ajoista ovat jokaiselle kun himmeä uni, joka panee ruumiin värisemään — lempeitä muistoja elämämme keväästä, jotka voivat ilahuttaa surusta ja vastuksista harmaantuneen ukon. Ne ovat niinkuin kukat talvella, jolloin luonto on levossa lumivaipan alla.”(Tapio 3.1.1885)

Huomenna perjantaina 8.3. olisi edessä YLE:n Horisontti-ohjelman nauhoitus ja yhdessä lastenpsykiatrian professori Kaija Puuran ja toimittajien Hilkka Nevalan ja Mikko Kurenlahden kanssa puhumme teemasta ”Onnellinen lapsuus”. Saa nähdä mihin keskustelu meitä kuljettaa, mutta teema innoitti nopeasti tarkistamaan, miten onnellista lapsuutta on käsitelty suomalaisessa sanomalehdistössä.

Kansalliskirjaston digiarkistoston ensimmäinen osuma hakusanalla ”onnellinen lapsuus” löytyi jo vuodelta 1854 ja kirjasesta Christillinen Huwittaja. Sanaparin käyttö yleistyi kuitenkin vasta 1870-luvulla. Näissä 1800-luvun lopun lehtijutuissa onnellinen lapsuus nousee esille erityisesti muistelun yhteydessä. Jo ikääntyneet muistelijat halusivat, eri syistä, palata lapsuutensa aikaan ja saivat voimaa lapsuusajan muistoista, alun sitaatin tapaan.

1900-luvulle tultaessa ”onnellisen lapsuuden” käyttö alkaa kuitenkin muuttumaan, se siirtyy vähitellen muistelusta ja muistoista kohti elettävää hetkeä, ja lapsuuden suojelun teemaa.

Käyttötavan muutos tuo esille myös laajemman lapsuuskäsityksen muutoksen. Kun aiemmin lapsuutta käsiteltiin vahvasti aikuisuuteen valmistautumisena, niin yhä useammat vanhemmat, kasvattajat ja päättäjät antoivat arvoa myös lapsena olemiselle, sille mikä lapsen hyvinvointi oli juuri siinä hetkessä.

Tämä uudenlainen ajattelu heijastuu hyvin päivityksen mainoskuvassa, joka on vuodelta 1938. Vakuutusyhtiö luo siinä paineita isälle ja vanhemmille – heidän tehtävänä oli huolehtia, että onnettomuuksien sattuessakin lapsen elämän puitteet oli turvattu.

#lapsuudenhistoriaa #onnellinenlapsuus #nostalgia #romantisointi #muistelu #YLE

Kuvalähde: Teologinen Aikakauskirja 1938:1, s. 83.

”Kirjoitan nyt vain pikaisesti sinulle kortin täältä minun uudesta olinpaikastani. Olen nim. nyt täällä lähellä Mikkeliä. Aikaa on vähän ja en ole sen tähden ehtinyt kirjoittamaan. Kirjoita sinä pian ja paljon. Kirjeet ja posti ovat suurin riemuni täällä.”

Tämä sitaatti on 15-vuotiaan evakkotyttö R:n kortista, jonka hän lähetti Turussa asuvalle ystävälleen E.:lle syyskuussa 1944. Kortin tarkoituksena oli viestiä, että hänen evakkomatkansa vielä jatkui, mutta kaikki oli hyvin, olosuhteisiin nähden. Samalla hän muistutti ystäväänsä kirjeenvaihdon merkityksestä, siitä ilosta mitä ajatusten, kokemusten ja tunteiden vaihto hänelle tuotti.

R:n ja E:n välinen kirjeenvaihto sai alkunsa tammikuussa 1942 ja syveni pian ystävyydeksi. Kollegani Mervi Kaarnisen kanssa olemme tutkineet tätä kirjeenvaihtoaineistoa, joka on talletettu Tampereen Kansanperinteen arkistoon, ja joka sisältää yhteensä 41 kirjettä ja korttia.

Tämän vuoden alussa julkaisimme aineistoon pohjautuvan artikkelin, joka pääotsikkona on ”Safety between the lines”. Tulkintamme mukaan kirjeenvaihto tarjosi ystävyksille tilan, jossa he turvallisesti kykenivät vaihtamaan ajatuksia ja tunteita, jotka nousivat niin arjesta kuin nuoruuteen liittyvistä kokemuksista. Kirjepaperin riveillä R. ja E. jakoivat huolia ja murheitaan mutta yhtä lailla niihin kirjattiin myös ilonaiheita ja piirrettiin hauskoja juttuja – sota-ajan poikkeusoloista huolimatta R. ja E. elivät nuoruuttaan, johon kuului huumori, haaveilu, ihastumiset ja sydänsurut.

#lapsuudenhistoriaa #kirjeenvaihto #kirjekaveri #toinenmaailmansota #kansanperinteenarkisto #ystävyys #sota-aika

Kuvat: Kansanperinteen arkiston kirjekokoelma.

Artikkeli: Safety between the lines – the role, meaning and practice of pen-pal writing in the life of a young Finnish evacuee girl (1939–1945). Paedagogica Historica: International Journal of the History of Education (2024)

Hyväntuuliset, punanuttuiset, ystävällisesti vi

Hyväntuuliset, punanuttuiset, ystävällisesti vilkuttavat tontut vakiintuivat suomalaiseen joulukuvastoon viimeistään 1920-luvulla.

Ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström oli yksi keskeisimpiä tonttuhahmojen rakentajia ja päivityksen korttikuva on juuri hänen käsialaansa. Nyström aloitti tonttujen piirtämisen jo vuonna 1875 ja vähitellen hänen luomansa maailma saapui myös Suomeen. Idyllisissä kuvissa tontut nähdään usein erilaisissa askareissa, hoitamassa kotieläimiä tai huristelemassa reellä (tai kuten kuvassa kuorma-autolla) sylit ja reput täynnä lahjoja.

Tätä idyllistä kuvastoa kommentoi joulukuussa 1935 myös tunnettu suomalainen kansanrunouden tutkija Martti Haavio, seuraavaan tapaan:

”Jouluna meille saapuu sangen runsas määrä joulukortteja. Jos ne ovat ruotsinmaalaiset Jenny Nyströmin piirtämiä, niin kuin joulukortit valittevasti maassamme vielä usein ovat, niissä on pienoisia, piippalakilla varustettuja, pitkäpartaisia, mutta muuten verraten nuorekkaan näköisiä tonttu-ukkoja […] Tuollainen joulutonttulauma […] ei perustu suomalaiseen kansanomaiseen uskomukseen.”

Suomen Kuvalehden jutussaan Haavio loi katsaukseen vanhempiin suomalaisiin tonttu- ja haltiatarinoihin, joissa esimerkiksi riihitonttu kuvattiin jättiläisenä, jonka ”ulkomuodon luonnottomuutta korostaa edelleen se, että sillä on yksi ainoa silmä keskellä otsaa.” Nyströmin tontut veivät kuitenkin voiton vanhemmista suomalaisista edeltäjistään ja yhä edelleenkin idyllinen tonttukuvasto vetoaa ihmisiin ja saa uusia muotoja. Päivityksen viimeiset kuvat ovat Laitikkalassa sijaitsevan Suttisen tilan ”tonttupolulta”.

Toivotan tämän päivityksen myötä samalla kaikille rauhaisaa ja levollista joulunaikaa!

#lapsuudenhistoriaa #tonttu #riihitonttu #postikortit #postimuseo

Kuvalähde: Jenny Nyström, 1923–1930, Postimuseon kokoelmat; Suomen Kuvalehti 19.12.1935, s. 1980.

Tampereen lyseon lukio Rellu vietti eilen ylioppil

Tampereen lyseon lukio Rellu vietti eilen ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlaa ja minulla oli kunnia päästä tilaisuuteen mukaan, juhlapuhujan roolissa. Teemaksi pyydettiin lapsuuden ja nuoruuden historiaa ja tämähän sopi hyvin 😊 Puheessani käsittelin lasten ja nuorten elämän jatkuvuuksia ja murroksia itsenäisessä Suomessa 1917–2023, ja kun aikaa oli n. 10 minuuttia, niin oli aika hauska haaste tehdä muutamia keskeisiä nostoja.

Rellu @rellu_tampereenlyseo on perinteikäs koulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1884 aluksi oppikouluna. Päivityksen kuvassa on koulun ylioppilaita vuodelta 1922, jolloin koulu jo tunnettiin Tampereen lyseona.

Tilaisuuden kohokohtana oli syksyn ylioppilaiden lakittaminen, ja yhteensä 40 kokelasta pääsi vuorollaan hakemaan ylioppilaslakin ja todistukset. Oli hienoa seurata tuoreiden ylioppilaiden iloa ja upeita esityksiä, joita tarjoili muun muassa Rellun kuoro. Finlandia hymnin kaltaisten klassikkojen rinnalla kuultiin myös uudempia klassikkoja, mm. Alphavillen ”Forever Young”, joka kuljetti allekirjoittaneen aikamatkalle 1990-luvun alkuun ja wunderbaumin tuoksuisille autoajeluille 😂

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja lämpimät onnittelut kaikille syksyn valmistuneille 💗

#lapsuudenhistoriaa #itsenäisyyspäivä #rellu #reaalilyseo

Kuvalähde: kuvaaja tuntematon, 1922, Museovirasto

Tänä vuonna Lapsen oikeuksien viikon teemana on

Tänä vuonna Lapsen oikeuksien viikon teemana on "Lapsella on oikeus hyvinvointiin". Kuulluksi-hanke on mukana näissä talkoissa, yhdessä Tarinateatteri Storian, @kulttuuriosuuskuntailme, @hoivatie ja @pesapuury ja tutkijoiden Marianne Notkon, @karoliinap_i & @lainefrigren kanssa.

Videolla lisää meidän porukasta ja toiminnasta, joka ei toteutuisi ilman @koneensaatio ja Kokemuksen historian huippuyksikön tukea.

Valistusaikana lapsiin ja lasten kasvatukseen kohd

Valistusaikana lapsiin ja lasten kasvatukseen kohdistettiin uudenlaista huomiota. Etenkin Jean-Jacques Rousseaun kirja Emilé eli kasvatuksesta (1762) muokkasi voimakkaasti käsitystä lapsuudesta modernilla aikakaudella. Lapsuuteen liitettiin uudella tapaa viattomuus, ihmisyyden potentiaali ja mahdollisuus. Samalla kysymys siitä, miten lapsia tulisi kasvattaa, nousi uudella tapaa keskeiseksi. 1700-lukua onkin luonnehdittu ”pedagogiseksi vuosisadaksi”.

Muun muassa tämän historiallisen murrosjakson vaikutuksiin pureudutaan Heidi Hakkaraisen johtamassa ”Lukemalla kansalaiseksi? Lastenkirjat ja kasvatuksellinen kirjallisuus Suomessa 1790–1850” -hankkeessa @koneensaatio, jossa tarkastellaan lastenkirjallisuuden ja kasvatuksellisen kirjallisuuden välisiä yhteyksiä 1800-luvun alkupuolella.

Heidi vieraili lapsuudenhistoriaa.fi -sivustolla ja hänen hanketta ja sen tavoitteita käsittelevä kirjoituksensa löytyy sivuston Tarinat-osiosta.

Päivityksen 1. kuva kuparipiirros on vuodelta 1774 ja Johann Bernhard Basedowin kirjasta Elementarwerk. Heidi on tutkimuksissaan tuonut esille, kuinka Basedow osaltaan toi julkisuuteen uudenlaista modernia lapsuuskäsitystä ja korosti, Rousseaun tavoin, lapsen yksilöllisen kehityksen huomioimista sekä lapsen oman havainnon ja kokemuksen roolia oppimisessa. Basedowin mukaan lukemaan oppimista tulisi edistää vähä vähältä lapsen kehitystä seuraten, ja hän antoi käytännöllisiä esimerkkejä siitä, miten kielen opiskelussa tuli edetä leikinomaisuuden ja havainnollisuuden kautta.

Suomeen lukumotivaatiota käsittelevää kansainvälistä keskustelua toi puolestaanJaakko Juteini (1781–1855), joka pääsi vuonna 1800 opiskelemaan Turun Akatemiaan ja jossa Juteini kiinnostui kasvatusopillisista kysymyksistä.

#lapsuudenhistoriaa #lastenkirjallisuus #koneensaatio #kansakunta #kansalaisuus

Kuvalähteet:
Kuva 1: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/58/Chodowiecki_Basedow_Tafel_48_b.jpg>
Kuva 2: https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=11934142

”Muistatko nämä ulkoleikkien klassikot?” kys

”Muistatko nämä ulkoleikkien klassikot?” kysyy @elavaarkisto tuoreessa interaktiivisessa jutussaan, jonka linkki löytyy tilin tarinaosiosta. Ilokseni huomasin, että Heidi Sommarin toimittamassa jutussa on yhtenä lähteenä käytetty ”Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa” -kirjaamme, jossa Tuomo Tammisen kanssa tarkastelemme myös leikkeihin sisältyvää vallankäyttöä.

Ylen jutussa "Tuu leikkii" esitellään 10 eri ulkoleikkiä, mm. 10 tikkua laudalla, jota päivityksen valokuvassa pelataan vuonna 1958. Leikit ovat monesti tarjonneet osallistujille yhdessä koettua jännitystä ja riemua, mutta joskus leikkejä on seurattu vain sivusta. Esimerkiksi 50-luvun alussa syntynyt tamperelaisnainen muisteli seuraavalla tavalla leikkiin osallistumisen kynnystä:

”Kylän lapset [Pyynikillä] kokoontuivat joskus talon pihalle leikkimään: viimeinen pari uunista ulos, kuurupiilo, kymmenen tikkua laudalla ja persmatti olivat ne leikit. Olin huono niissä kaikissa, joten tyydyin tavallisesti vain seuraamaan muiden leikkimistä. Olin ylipainoinen ja kömpelö, haukkumanimenä oli "kirjaviisas/rikkiviisas.”

Muistelija pelkäsi haukutuksi tulemista, ja vetäytyi siis yhteisistä leikeistä, jääden samalla joukon ulkopuolelle. Leikit tarjoavat parhaimmillaan osallisuutta (joka tulee näkyviin Elävän arkiston mainioissa videoklipeissä) mutta voivat tuottaa myös ulkopuolisuuden tunnetta ja sivulliseen kokemusta. Osallisuuden kysymys ja sen yhteys lapsen hyvinvointiin onkin muuten tulevan @lapsenoikeudet viikon (20.-26.11.2023) yksi keskeinen teema. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, niin lisää näkökulmia tarjoaa mm. Marjatta Kallialan ”Paras leikkini” -kirja @gaudeamuskirjat, jossa Marjatta pohtii niin leikkimisen muutosta kuin tulevaisuutta.

#lapsuudenhistoriaa #lapsenoikeudet #ulkoleikit #elavaarkisto

Kuvalähde: kuvaaja Ahti Rytkönen, 1958, Jyväskylän yliopiston tiedemuseo/Keski-Suomen Muistiarkisto/Ahti Rytkösen kokoelma

Niskanuoran veto kuuluu leikkiperinteeseen, jonka

Niskanuoran veto kuuluu leikkiperinteeseen, jonka vetovoima hiipui Suomen kaupungistuessa ja modernisoituessa. Vuonna 1928 aikamies saattoi kuitenkin vielä reippaasti laskeutua polvien ja käsien varaan, pujottaa vyöhihnan niskan taakse ja aloittaa vetokilpailu vastustajan kanssa. Tavoitteena oli saada kilpailija ylittämään etukäteen sovittu raja, ja se kumpi tähän ensimmäisenä pystyi, kruunattiin voittajaksi. Samuli Paulaharjun ottama valokuva tuo esille, että veto järjestettiin todennäköisesti jonkinlaisen kyläjuhlan yhteydessä, yleisöä ainakin riitti.

Matti Sarmela on tuonut esille, että perinteellä oli pitkä historia: niskanuoran veto on kuvattu sekä Hattulan että Taivassalon keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa. Niskanuoren veto kuului aikuisten ja lasten harrastamiin leikkeihin, jotka pohjautuivat voimainkoetukselle. Maatalous- ja metsätöissä tarvittiin voimaa ja kestävyyttä, ja tämä heijastui myös leikkien sisällöissä. Voimainkoetuksen pohjautuvat leikit loivat samalla mieheyden mallia, jossa voima ja hyvä fyysinen kunto toivat arvostusta.

Voimainkoettelun eri muodoista erityisesti pukkitappelu on säilyttänyt suosionsa. Päivityksen toisessa valokuvassa liikutaan vuodessa 1968, ja helsinkiläiskoulun välitunnilla. Kisa vaikutti tasaiselta, tennaritkin näyttävät olevan samaa mallia.

***
Parhaillaan vietetään elävän perinnön -teemavuotta, ja lapsuudenhistoriaa-tilikin osallistuu juhlintaan nostamalla esille lasten kulttuuriperintöä eri vuosikymmeniltä.

#lapsuudenhistoriaa #eläväperintö #aineetonkulttuuriperintö #lastenkulttuurifoorumi #voimainkoettelu #pukkitappelu

Kuva 1: kuvaaja Samuli Paulaharju, 1927, Museovirasto.
Kuva 2: kuvaaja Arvi Jokinen, 1968, Helsingin kaupunginmuseo.

Miten viestiä raskaista ja sensitiivistä aiheist

Miten viestiä raskaista ja sensitiivistä aiheista? Ja miten viestiä niistä tavalla, joka veisi keskustelua eteenpäin, tavoittaisi teemoista kiinnostuneet ihmiset ja loisi myös uskoa siihen, että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan? Tätä kysymystä olemme pyöritelleet Kuulluksi-porukan kanssa tällä ja edellisellä viikolla, pohtiessamme hankkeen viestintää.

Nyt syksyllä olemme jakaneet tietoa työskentelystämme pääosin sosiaalisessa mediassa, mutta tällä viikolla laadimme Marianne Notkon ja Johanna Barkmanin kanssa myös mielipidekirjoituksen, joka iloksemme julkaistiin Helsingin Sanomissa. Kirjoituksessa koetamme viestiä, että kaltoinkohteluun liittyvien hiljaisuuksien ymmärtäminen ja murtaminen vaatii yhteistyötä ja tutkimusta, monien erilaisten kokemusten ja näkökulmien kuuntelua ja kohtaamista. Maanantaihin 16.10. saakka on muuten mahdollista vielä ilmoittautua Kuulluksi-foorumeihin, jotka osaltaan tarjoavat tilaa ja mahdollisuuksia erilaisten kokemusten jakamiseen, kuunteluun ja kohtaamiseen.

Kuulluksi-hankkeesta viestiminen on askarruttanut kovasti myös itseäni – on kieltämättä helpompaa laatia päivitys vaikkapa 50-luvun lasten tuhmista loruista verrattuna siihen, että aiheena olisi 50-luvun koulukodissa kohdattu väkivalta. Kuitenkin nämä asiat olivat läsnä 1950-luvun lapsuudessa, ja on tarpeen ymmärtää lasten ja nuorten kokemuspiiri kokonaisuudessaan. Vaikeidenkin asioiden kohtaaminen niin menneisyydessä kuin tässä hetkessä luo tilaa oppimiselle, ymmärtämiselle ja muutokselle.

#lapsuudenhistoriaa #kuulluksi #HS @johannabarkman @koneensaatio @kulttuuriosuuskuntailme

Kuva 1: Helsingin Sanomat 13.10.2023
Kuva 2: Nina Vehmaa

Keskiviikkona 11.10. kokoontuu Tampereen Akateemis

Keskiviikkona 11.10. kokoontuu Tampereen Akateemisen kirjakaupan kirjapiiri ja pääsen tuolloin keskustelemaan Anneli Kannon kanssa hänen uudesta kirjastaan Sotaorvot. Teos on monitasoinen ja itseäni puhuttelee erityisesti sen perhesuhteiden ja lasten kokemusmaailman kuvaus - toivottavasti päästään mm. näistä teemoista puhumaan.

Keskustelua ja tilaisuutta ohjaa Siskotuulikki Toijonen ja tilaisuus on kaikille avoin. Paikkana tosiaan Tampereen Akateeminen kirjakauppa @akateeminentampere ja ajankohtana ke 11.10., klo 17-18. Tervetuloa mukaan jos liikut maisemissa 😊

Päivityksen toisena valokuvana on "Suurenmoisen Kesä-Juhlan" mainos, jossa Helsingin Työväenyhdistys lupasi lahjoittaa tilaisuuden voitosta 25 prosenttia punakaartilaisleskille ja orvoille. Varainkeruu kuvastaa, kuinka suomalaisen yhteiskunnan turvaverkot olivat vielä heikot ja hajanaiset sisällissodan jälkeen, ja tätäkin teemaa käsitellään Punaorvot -teoksessa.

#lapsuudenhistoriaa #kirjagram #kirjapiiri #akateeminentampere #annelikanto #punaorvot #1918

Kuvalähteet: kirjan kansikuva Antti Malinen; Suuremmoisen kesäjuhlan mainos, Helsingin kaupunginmuseo.

”On metsää ja kallioita missä telmiä. Ei tar

”On metsää ja kallioita missä telmiä. Ei tarvitse tyytyä ahtaaseen betonikuiluun kuten keskikaupungilla”…lapsuuden historiaa 60 vuoden takaa, 5.10.1963.

Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä julkaistiin 5.10.1963 Pihlajamäen uutta lähiötä käsittelevä laaja reportaasi. Jutussa tarkasteltiin lähiöelämää myös lasten ja perheiden näkökulmasta ja toimittaja näki Pihlajamäen tarjoavan ”ihanteellisen ympäristön nimenomaan lasten maailmalle. On metsää ja kallioita missä telmiä. Ei tarvitse tyytyä ahtaaseen betonikuiluun kuten keskikaupungilla.”

1960-luvun kaupunkisuunnittelussa pyrittiinkin rakentamaan tietoisesti ns. metsälähiöitä, joiden ympärille jätettiin tarkoituksella rakentamatonta luontoa ja erilaisia joutomaita. Päivityksen kuva (vuodelta 1965) tuokin hyvin esille, kuinka kalliot ja metsät ympäröivät vielä hohtavan valkoisia korkeita kerrostaloja, jotka edustivat uudenlaista elementtirakentamista.

Väljyyttä tarjoavien leikkiympäristöjen rinnalla viihtyvyyttä lisäsivät toiset lapset, joita riitti uusissa lähiöissä. Vanhempien ja erityisesti äitien näkökulmasta uusiin asuinympäristöihin liittyi myös huolia. Usein perheille tarjotut palvelut tulivat jälkijunassa, ja lehtijutussakin asukkaiden mainittiin kaipaavan alueelle vielä koulua, äitiysneuvolaa sekä lastentarhaa.

#lapsuudenhistoriaa #lähiöt #Pihlajamäki #metsälähiö #elementtirakentaminen @pihlajamaki.seura

Kuvalähde: Volker von Bonin, 1965, Helsingin kaupunginmuseo.

Arvaapa mitä kuvassa tapahtuu!? Lasten kulttuuri

Arvaapa mitä kuvassa tapahtuu!?

Lasten kulttuuriin kuuluvat erilaiset arvoitukset, joiden muoto elää aina ajassa. Esimerkiksi kuva-arvoitukset olivat osa 80-luvun koululaishuumoria, ja arvaapa mitä -kysymyksiä saatettiin esittää välitunneilla ja usein myös opetuksen lomassa, mm. Ujo piimä -kirjojen inspiroimana.

Nyt tässä hetkessä arvoitusperinne elää omaa elämäänsä esimerkiksi TikTokin videoissa, joissa saatetaan kysyä käyttäjältä vaikkapa ”mikä kuvassa on hassusti?”.

Päivityksen kuva-arvoitukset ovat 1970-luvulta, ja arvaapa mitä kuvissa tapahtuu? Pahoittelen piirustusjälkeä.... 😊

***

Parhaillaan vietetään elävän perinnön -teemavuotta, ja lapsuudenhistoriaa-tilikin osallistuu juhlintaan nostamalla esille lasten kulttuuriperintöä eri vuosikymmeniltä.

#lapsuudenhistoriaa #eläväperintö #aineetonkulttuuriperintö #lastenkulttuurifoorumi #ujopiimä #koululaishuumori

lapsuuden historia instagramissa

Osallistu sivuston tekoon!

Otamme vastaan mieluusti palautetta ja voit myös osallistua sivuston tekoon, tarjoamalla vaikka lyhyttä kirjoitusta Tarinat -osioon.

Osallistu tästä

Sivustosta
Osallistu tekoon
Tietosuojaseloste

© 2024 Lapsuuden historiaa