Kesäkuun 11. päivänä Sauvon kotiseutumuseossa avattiin näyttely, joka vie kävijänsä sodanjälkeisen maaseudun elämään ja Sauvossa eletyn lapsuuden arkeen vuosina 1945–1965.
Tässä vieraskirjoituksessa Sauvon Museon Tuki ry:n hallituksen puheenjohtaja Hanna Kiviranta kertoo tämän kesän näyttelyn synnystä ja siitä, miksi paikallinen muistelutoiminta on arvokasta – niin sen jakajille kuin vastaanottajille, museokävijöille.
– Antti Malinen, lapsuudenhistoriaa.fi -sivusto
Sauvo on pieni 3000 asukkaan kunta Turun saaristossa, mantereen puolella. Nykyisin Sauvoon kuuluva Karuna liitettiin Sauvoon v. 1969. Kuntaamme perustettiin 1970-luvulla oma kotiseutumuseo. Tuo aika oli juuri kotiseutumuseoiden perustamisten aikaa. Ehkä juuri siksi, että sodan jälkeinen aika oli valtavan suuren kehityksen aikaa niin yhteiskunnassa, teollisuudessa kuin maataloudessammekin.
Pienissä kunnissa perustamisen taustalla oli usein joukko kotiseutuhenkisiä ihmisiä, jotka pelkäsivät, että teollistuminen ja maatalouden koneellistuminen johtavat kaiken vanhan tuhoamiseen.
Valtio ja kunta tukivat ensimmäisinä vuosikymmeninä museon toimintaa näyttävästi, nykyisin vain vähän. Vapaaehtoistoimintaan on kuulunut 10–20 henkilöä. Nykyisin uusia vapaaehtoisia on haastavaa saada ja toiminnassa mukana olevat ovat jo aika iäkkäitä eläkeläisiä. Näyttelyissämme olemme pyrkineetkin hyödyntämään juuri tätä kokemusasiantuntijuutta. Ja tämä kokemusasiantuntemus onkin pienen paikkakunnan museon voimavara. Vapaaehtoisjoukossamme on tietysti myös korkeakoulutaustaista väkeä, joka osaa etsiä tietoa ja tuottaa tekstiä.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Teemme kotiseutumuseoon joka vuosi uuden näyttelyn. Viime vuonna innostuimme kuntaan pysyvästi muuttaneista 300:ta ukrainalaisesta ja aloimme pohtia Karjalan evakkojen tuloa Sauvoon talvi- ja jatkosodan jälkeen. Vuonna 1943 Sauvon silloinen pappi pyysi apua, kun oli joutunut järjestämään muutaman vuoden aikana jokaiselle 1200:lle karjalan evakolle parhaiten sopivan asuinpaikan. Tämä oli varmasti hänelle ja 4000 hengen maalaiskunnallemme todella vaikeaa.
Aloimme suunnitella näyttelyä sota-ajan Sauvosta. Mitä Sauvossa tapahtui, kun miehet olivat sotatantereella ja pellot piti hoitaa, lehmät lypsää, koulut järjestää suurentuneelle oppilasjoukolle, sijoittaa evakot ja huolehtia kaikkien toimeentulosta.
Saimme heti karjalaseuran väen tueksemme ja heidän innoittamanaan jatkamme tänäkin kesänä aihetta näyttelyssämme ”Ja elämä jatkuu” Sauvo vuosina 1945–1965.
Maaseutu koki noina vuosina suuren muutoksen: Ensin tuli laki, joka tuki pientilojen perustamista. Isommmilta tiloilta jouduttiin pakkolunastamaan maata karjalaisten asutustoiminnan vuoksi. Sauvoon tuli 180 uutta pientilaa ja Karunan alueelle lisäksi 45 pikkutilaa. Tullakseen toimeen pientilojen oli valittava työvoimavaltaisia viljelylajeja kuten sokerijuurikas, vihannesviljely tai karjanhoito. Tämän seurauksena tuli maidon ja munien ylituotantoa jo 1950-luvun lopussa. Samaan aikaan maatalous koneellistui ja kasvinsuojeluaineita alettiin käyttää sokerijuurikas- ja vihannesviljelmillä. Lapsityövoimaa ei enää tarvittu harvennuspelloillakaan.
1960-luvulla pientilat tulivat kannattamattomiksi ja valtio alkoi maksaa lehmien tapporahaa.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Alkoi maaltapako. Ja kaikki tapahtui yhden sukupolven aikana. Me museolaiset synnyimme ja kävimme koulua juuri tuona aikana. Tämän ajan kuvaaminen oli meille museolaisille erittäin tärkeää ja vapauttavaakin. Meidän vanhempamme olivat kokeneet sota-ajan joko rintamalla tai kotona pommituksia peläten samalla kun lähettelivät rintamalle rohkaisevia kirjeitä sekä myös ruoka- ja vaatelähetyksiä.
Me vuosina 1942–1962 syntyneet ”vanhukset” olemme koonneet näyttelyymme muistoja sodan jälkeisestä Suomesta, valokuvia uudisrakentamisesta ja kouluista. Esineitä on koottu museon vintiltä ja kuntalaisten kodeista, aiheina lasten lelunurkkaus, koulu, pukeutuminen, keittiön koneellistuminen, radioiden ja televisioiden tulo. Ensimmäinen lääkäri, hammaslääkäri ja terveydenhoitajakin saatiin 1940-luvun lopulla. Tuo kaikkihan on meille ollut lapsuudessa todellisuutta.
Sodanjälkeinen aika oli meille tuon ajan maaseudun lapsille rankkaa ja työntäyteistä. Lapset olivat mukana perheen töissä eikä leikkiaikaa juuri ollut. Kouluun mentiin kävellen, kelkalla tai aikuisten raskaalla ja isolla pyörällä.
Vanhempamme olivat usein synkällä mielellä ja ärähtelivät pienestäkin asiasta meille lapsille. Näyttelyn tekeminen ja oman lapsuusajan muisteleminen herkisti usein meidän tekijöiden mielet kyyneliin asti ja näyttelyn teko saattoi olla meille terapiaakin. Näyttelystämme tuli koskettava ja lämminhenkinen. Olemme saaneet paljon kehuja juuri siitä, että tulemme lähelle ihmistä.
Sauvon kotiseutumuseo sijaitsee Sauvon keskustassa, osoitteessa Vahtistentie 3. Päärakennuksessa on näyttelytilat, museokauppa, WC-tilat ja kahvilakeittiö.
Sauvon Museon aukioloajat 11.6.-10.8.2025: museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-16.