Taiteilija ja kasvatustieteilijä Aleksanteri Ahola-Valo (1900−1997), kirjoitti ja kuvitti lapsuudessaan tuhansia sivuja päiväkirjaa, jotka on julkaistu kokonaisuudessaan 8-osaisena kirjasarjana vuosina 1988−2023, yhteensä 2769 sivua.
Ahola-Valon, Alin, 7-vuotiaana aloittamat lapsuuden päiväkirjat kertovat ainutlaatuisesti lapsen näkökulmasta lasten omaa historiaa varhaiskypsän lapsen kokemana. Päiväkirjoissa kokemukset nivoutuvat aikakauden tapahtumiin tavalla, jota Ali kuvaa syvällisesti ja tarkkanäköisesti.
Kirjasarja kertoo tapahtumista aikana, jolloin Suomi oli osa Venäjää, tsaari Nikolai II hallituskaudella. Lapsuuden päiväkirjat vuosilta 1907−1914 kertovat nuoren Alin sisäisyydestä sekä häntä ympäröivän yhteisön elämästä ja näinä vuosina toimineesta koulusta, jonka lapset yhdessä Alin johdolla perustivat ja joka toimi useita vuosia.
Koulupoika Ali kirjoitti päiväkirjoja Viiritsassa Inkerinmaalla. Hän kirjoitti huomioitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan lähes päivittäin, aluksi venäjäksi ja myöhemmin suomeksi. Ahola-Valon lapsuuden päiväkirjat ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuiset. Hänen lapsuuden kokemuksensa päiväkirjoissa valaisevat monin tavoin lapsiyhteisön sekä aikakauden tapahtumia.
Päiväkirjasarjan sisältö sekä Alin aloitteet ja toiminta vaikuttivat merkittävästi ison yhteisön elämään ja lasten mahdollisuuksiin käydä koulua. Kirjasarja on vaikuttavaa luettavaa erityisesti siksi, että Ali-lapsen henkinen, tiedollinen, kirjallinen ja toiminnallinen kypsyys hakevat vertaistaan.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Käytyään vuonna 1907 tavallista koulua pari viikkoa, Ali pohtii päiväkirjassaan: ”Koulu on aivan samanlainen kuin kaikki elämässä: yhdet ovat viisaita, toiset tyhmiä, toiset valehtelijoita, petkuttajia. Toiset osaavat rakastaa ja osaavat olla ystäviä ja ymmärtää toinen toistaan ja toiset häijyjä ja itserakkaita. Kaikesta tästä huolimatta minä olen kummiskin aina uneksiva tulevasta koulusta, kun pahoja ihmisiä ei enää ole tai niitä on vähemmän kuin nyt. Silloin kaikki paheet alkavat poistua iäisyyteen ja häviävät maan päältä. Ihmiset alkavat rakastaa toinen toistaan, koulut tulevat pääpaikoiksi, eikä niin kuin nyt on täällä meillä Vyiritsassa, että pääpaikkana on poliisilaitos ja kirkko.” (17.9.1907) Tätä unelmiensa koulua Ali ryhtyi koulutoveriensa kanssa rakentamaan seuraavana kesänä.
Nuoren Alin päiväkirjat tarjoavat oppaan niihin valtaviin mahdollisuuksiin, joita lapsen sisäisyydessä uinuu. Alilla oli kyky saada muut lapset ja monia aikuisiakin mukaan toimintaan, jonka elämänpituisena teemana oli ”viisas rakkaus”. Ali halusi poistaa vääryydet ja luoda maailmaa, jossa ihminen toimisi lapsuudesta asti tietoisesti kohti hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Ali perustaa lasten kanssa oman koulun
Päiväkirjoissaan varhaiskypsä Ali tarkastelee ympäröivää elämää, itseään, maailmaa ja ihmisiä hämmästyttävällä objektiivisuudella ja tarkkanäköisyydellä − myös sellaisella viisaudella, joka saa unohtamaan, että kirjoittaja on 7−14-vuotias lapsi. Julkaistuissa päiväkirjoissa on mukana runsaasti myös Alin piirroksia ja maalauksia, joista näkee tulevan, monipuolisen taiteilijan aihion.
Päiväkirjoista ilmenee, kuinka Ali kykenee syvälliseen ja tiedostavaan ymmärrykseen maailmasta olosuhteissa, jotka eivät tukeneet lapsen itsenäistä ja myötätuntoista kehitystä. Lasten perustaessa omatoimikoulun Venäjä oli suuressa murroksessa, tsaari tapatti omia kansalaisiaan, ja bolsevismi oli nousemassa uudeksi, tasa-arvoon pyrkiväksi liikkeeksi, josta kuitenkin kehkeytyi ajan mittaan kansalaisia kohtaan armoton voima. Maailmantapahtumat vyöryvät kohti ensimmäistä maailmansotaa. Sosialistimielisen isän poikana Ali joutui suurella vaivalla piilottelemaan päiväkirjojaan lasipurkeissa maan alle tsaarin vakoilijoilta.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Maailman ja oman ympäristönsä tapahtumista Ali teki sen keskeisen johtopäätöksen, että ihmiskunnan kehittyminen kohti hyvyyttä vaatii uudenlaista kasvatusta ja koululaitosta. Jo viisivuotiaana, nähtyään tsaarin joukkojen tappavan armottomasti rauhalliseen uskonnolliseen kulkueeseen osallistuvia kansalaisia ns. verisenä sunnuntaina Pietarissa, Ali koki läheltä ja syvästi väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden todellisuuden.
”Minua on yhä enemmän alkanut kiinnostaa ihmisen itsensä kasvattaminen. Eihän voi kasvattaa lapsia tai toista ihmistä, jollei opi ensin itseään kasvattamaan”, toteaa 10-vuotias Ali isälleen.
Alin kasvatukselliset tavoitteet kiteytyivät omatoimikoulussa, jota kutsuttiin viranomaisten vuoksi ”Leikkikouluksi”. Kokeilu osoitti, että lapset halusivat itse omasta aloitteestaan sekä opettaa että oppia itsenäisesti omien ihanteidensa mukaisesti. Lasten perustaman ja ylläpitämän oppilaitoksen periaatteet kasvatuksesta kehittyivät vuosien mittaan toteuttamaan sekä itsekasvatusta että toisten lasten opettamista.
”Leikkikoulu” toimi kaikkiaan kahdeksan vuotta. Siellä vanhemmat lapset opettivat nuoremmille tieto- ja taitoaineiden lisäksi hyviä käytöstapoja, arkielämän toimia, moraalista vastuullisuutta ja taiteellista työskentelyä. Terveelliset elämäntavat, joita Ali kasvissyöjänä ja nautintoaineista pidättäytyvänä noudatti pitkän elämänsä loppuun asti, olivat myös osa kasvatusta. Itsekasvatuksesta tuli keskeisin osa kasvatusta, kuten myös olennainen osa aikuisen Ahola-Valon käytännön filosofiaa ja opetusta.
Uskollisuus elämän päämäärille
Ali osoittaa kautta päiväkirjojen, kuinka hän itse toteuttaa jatkuvasti elämänsä päämäärien ihannettaan: ”Mutta minä olen loukkaantunut pienestä tipasta, pienten ihmisten pahuudesta. Pitää tulla järkevämmäksi, sanon itselleni, ja olla sellainen loppuun asti eikä antautua elämää tuhoavien vaikutusten alaiseksi. On katsottava elämää syitten ja seurausten kannalta eikä vaipua noihin ajatuksiin, vaikka ne olisivat kuinka totuudenmukaisia. Elämän päämäärä on tärkeä ja sille pitää olla uskollinen.”
Korkeiden tavoitteiden toteutuminen koulukokeilussa on hämmästyttävää ajassa, jossa viranomaiset suhtautuivat erityisen epäilevästi kaikkeen itsenäiseen kansalaistoimintaan. Aikuisten oli vaikea uskoa ja ymmärtää, että oli todellakin kyse lasten vapaaehtoisesta omatoimisuudesta. Ali oli aikaansa huomattavasti edellä puhuessaan lapsen kunnioittamisesta, minkä puutteeseen hän aikuisia kohdatessaan toistuvasti törmää. Aikaansa edellä Ali oli myös siinä, että hän piti molempia sukupuolia tasaveroisina.
Vuosisadan alkupuolen venäläisen yhteiskunnan suhtautuminen lapsiin näyttäytyy nykyihmiselle räikeänä. Ahola-Valon lapsuuden päiväkirjat ovat harvinainen tilaisuus saada tietoa tuosta kokemusmaailmasta ilmaisuilla, joiden takana on kehittynyt itsetajuisuus ja kyky luovia ja luoda autoritaarisessa yhteiskunnassa.
Ihmisen ihannekuva
Nuoren Alin nerous oli elävää, kaukana mekaanisesta älyllisyydestä. Hänen tietoisuudessaan ja toimissaan elää rakkauden lämpö ja moraalinen vilpittömyys. Ali tekee maailmasta tarkkaavaisia objektiivisia havaintoja. Myös myönteinen asenne ja ennakkoluulottomuus tekevät Alin lapsuuden minuudesta esikuvallisen. Hän näki ja koki julmuutta, pahuutta ja tuhoa, mikä omalta osaltaan sai hänet pyrkimään päinvastaiseen suuntaan.
Päiväkirjan pitäminen oli Ahola-Valolle itsekasvatuskeino, joka kehitti muistia ja kirjoittamista. Hän suositteli muille oppilaille pitämällään valistustunnilla päiväkirjan pitämistä keinona, jonka avulla voi nähdä saavutuksensa, kehittää käsitystä omasta itsestään ja oppia puhumaan asiat selkeämmin. Oppilaat toimivat itse koulunsa opettajina suunnitellen itse sen toiminnan, talouden ja opetusohjelman, mitä virkavallan oli vaikea uskoa. Teini-iässä lapset rakensivat Alin johdolla itse uuden suuren, Alin suunnitteleman koulurakennuksen. Koulun opetusta saivat seurata myös aikuiset, koska Ali piti tärkeänä aikuistenkin valistamista ja kasvattamista hyvään.
Lasten oman koulun tarina on myös kerrottu elävästi Koulupojan päiväkirja -sarjassa ja sen videomuotoisessa esittelyssä. Pieni Ali-poika oli paitsi lasten oman koulun kehittäjä myös kasvatustieteellinen tutkija. Vuonna 1912 hän päästi tutkimaan Tsaarin kesäasunnon Tsarskoje Selon orpokotia ja tapasi muun muassa tsaariperheelle läheisen hovineiti Anna Vyrubovan. Tämä episodi on kerrottu Koulupojan päivänkirjan viidessä osassa 11.5.1912−21.5.1920.
Risto Suvanto on perehtynyt Aleksanteri Ahola-Valon elämään ja toimii Elpo ry:n puheenjohtaja. Suvanto on kirjoittanut kirjat Aleksanteri Ahola-Valo ja viisas rakkaus sekä Tie arvoelämään. Suvanto on kirjoittanut myös kaksi omaa kirjaa: Talouskasvun jälkeen. Filosofinen tarina ihmisen ahneudesta ja kasvun mahdollisuudesta (2013) sekä Ihmettelen elämää (2024). Hän on kirjoittanut artikkeleita paikallishistoriasta, kasvatustieteestä ja filosofiasta. Varatuomari, kasvatustieteen maisteri Risto Suvanto toimi pitkään juristina Oikeusministeriössä.
Elpo ry arkistoi ja julkaisee Ahola-Valoon liittyviä teoksia muita aineistoja, esimerkkinä ainutlaatuinen 8-osainen Ahola-Valon lapsena (1907-1915) kirjoittamien päiväkirjojen pohjalta julkaistu Koulupojan päiväkirja -sarja (vuosina 1988-1923). Elpo ry:n ja Valola säätiön perustama Valon museo avattiin Hämeenlinnassa helmikuussa 2025.
Tietokirjailija, toimittaja Saana Saarinen on kirjoittanut 19 tietokirjaa ja toimittanut yli 40 kirjaa, joista osassa hän on mukana myös kirjoittajana. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri Helsingin yliopistossa. Hän myös vieraillut aiemmin sivustolla, kirjoittaen lapsille suunnatusta Niksulan TV-sarjasta.