Muun muassa ympäristöpsykologit ovat tutkimuksissaan havainneet, kuinka luonnossa kulkemisella voi olla hyvin myönteisiä, jopa fysiologisia, vaikutuksia: jännitystila voi muuttua rentoutuneisuudeksi ja ahdistuneisuuden tilalle saattaa nousta positiivinen mieliala. Esimerkiksi Attention Restoration Theoryssä nähdään, että luonnossa oleskelu voi elvyttää psyykkisesti väsynyttä ja hänen keskittymiskykyään.
Vaikeissa oloissa elettyä lapsuutta käsittelevä muistitieto tuo usein esille, kuinka esimerkiksi metsät saattoivat olla monille lapsille tärkeitä hyvinvoinnin elvyttämisen paikkoja, tiettyihin ympäristöihin saatettiin kiintyä syvästi. Seuraava vuonna 1935 syntyneen naisen muistelu tuo kauniilla tavalla esille luontosuhteen merkityksen:
”Vaikka naapureissa oli paljon lapsia ja sopivia leikkitovereita, viihdyin yksin ja metsä oli minulle hyvin rakas leikkipaikka. Jo alle kouluikäisenä vietin lähimetsässä paljon aikaa yksin ja minulle tulivat tutuiksi kaikki naapuriin ja mummolaan johtavat kinttupolut. Minulla oli metsässä monia kaveripuita, joille olin antanut jopa nimet. Havupuut olivat poikia ja lehtipuut tyttöjä. Sammaloituneet kivet olivat nukkuvia eläimiä ja lähteen silmästä näin usein jonkun katsovan minua. Itse koin olevani metsän prinsessa ja juttelin usein asioitani puuystävilleni. Erään suuren ja vanhan kuusen alaoksien alle rakensin piilopaikan. Siellä oli iso kivi joka oli kuin pöytä ja sinne vein usein kukkia ja istuin kuuntelemassa sitä puuta vielä vähän isompanakin – ehkä 14 vuotiaana.”
Kuvaus tuo esille luontosuhteen merkityksellisyyden, sen kuinka puut muuttuivat ystäviksi ja juttukavereiksi. Muistelu muistuttaa myös mielikuvituksen roolista lasten elämässä: puut ja kivet muuttuivat hahmoiksi ja leikin osapuoliksi. Päivityksen valokuva on myöhemmältä ajalta, 1960-luvulta, ja ei liity käsiteltävään teemaan, mutta tuo mainiolla tavalla esille, kuinka jo taaperot innostuvat usein luonnon tarjoumista ja tarttuvat mieluusti niin lehtiin, keppeihin kuin kukkiin, kuvan tapauksessa valkovuokkoihin.
#lapsuudenhistoriaa #coping #pärjääminen #ympäristöpsykologia #elpyminen
Kuvalähde: kuvaaja Juha Jernvall, 1960–1969, Helsingin kaupunginmuseo.