Toisen maailmasodan jälkeen syntyi paljon lapsia ja baby boom oli maailmanlaajuinen ilmiö. Suomessakin sodan jälkeen syntyneet täyttivät 1950-luvulla kansakoulut, pihat ja kylänraitit. Suomessa jouduttiin rakentamaan runsaasti uusia kansakouluja. Lasten määrän kasvu näkyi myös suomalaisten elokuvateatterien valkokankailla.
Suomessa valmistettiin lastenelokuvia ns. vanhan mustavalkoisen kotimaisen elokuvan aikakaudella hyvin vähän. Lapsia esiintyi kuitenkin 1940-luvun lopulla varsin usein elokuvissa. Tämän sai aikaan kotimainen lapsitähti Veli-Matti Kaitala. Hän esiintyi elokuvissa vain etunimellään, mikä tällöin oli tapana lapsinäyttelijöiden kohdalla. Veli-Matti esiintyi 1940-luvun lopulla kuudessa elokuvassa. Muissa elokuvissa lapsia oli hyvin vähän.
Veli-Matin elokuvat voivat johdattaa katsojan tarkastelemaan jälleenrakennuskauden lasten elämää. Kaikki elokuvat ohjasi Edvin Laine, joka löysi lapsinäyttelijän lehti-ilmoituksen avulla. Kolme elokuvaa oli Aamulehden toimittaja Olavi Veistäjän käsikirjoittamia ja kolme käsikirjoitti Topias eli Toivo Kauppinen. Molemmat käsikirjoittajat olivat työskennelleet usein Laineen kanssa. Tämän aikakauden yleiset sosiaaliset ongelmat olivat esillä varsinkin Veistäjän käsikirjoituksissa. Topiaksen tekstit olivat komediallisempia. Kaikissa elokuvissa vilahtelee lasten arki. Sodan jälkeinen aika ja elämisen vaikeudet näkyvät myös omalla tavallaan.
Sotavuosien aikana oli tehty viisi Suomisen perheestä kertovaa elokuvaa. Ne eivät olleet lastenelokuvia, vaan amerikkalaisen Mickey Rooneyn tähdittämien Andy Hardy -filmien tavoin perhe-elokuvia. Sodan jälkeen Suomisten lapsinäyttelijät olivat kasvaneet aikuisiksi ja Ollikin oli jo käynyt sodassa ja päässyt ylioppilaaksi. Veli-Matin elokuvat korvasivat Suomisen lapset valkokankaalla.
Veli-Matin ensimmäinen filmi oli 1945 valmistunut Nokea ja kultaa. Kaupungin laitakaduille ja satamaympäristöön sijoittuva elokuva kertoo pojan ja työtä välttelevän laiskan satamatyömiehen ystävyydestä. Veli-Matin esittämä Risto on karannut kasvatusvanhempiensa luota kaltoin kohtelun ja väkivallan vuoksi. Poika on lähes ainoa lapsinäyttelijä elokuvassa, vaikka hänellä on ystävänään Liisa, jota esitti Pikku-Ritva, joka esiintyi monissa Veli-Matin elokuvissa ja oli sukunimeltään Åberg. Elokuva on tavanomainen aikuisille suunnattu tarina, jossa korostetaan perheen merkitystä ja rikollisuuden vastustamista. Se noudatti kaavaa, joka toistui muutamassa muussa Veli-Matin elokuvassa.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Risto on aikuisten liian suuriin vaatteisiin puettu lapsi, joka ei pääse viettämään lapsen elämää, vaan hänet laitetaan kasvattivanhempien luona tekemään työtä ja etsimään matoja väkivaltaiselle kasvatti-isälleen. Jammun luona Risto pääsee kalastamaan, mutta hän tekee sen vapaaehtoisesti. Hän myös vapaaehtoisesti ja itsenäisesti laittaa Jammun kämppää kuntoon. Lapsi kyllä auttaa kotitöissä, jos se on hänelle tärkeää. Tässä se on lähes ainoa selviytymiskeino.
Veli-Matti onnistui osasuorituksessaan hyvin ja ura saattoi jatkua välittömästi. Seuraavana vuonna 1946 valmistui Kirkastuva sävel. Se jatkoi samanlaista linjaa. Martti on aikuisen veljensä kanssa asuva poika ja tarina pyörii ison veljen laulajauran alkuvaiheissa. Martti on pikkuvanha perheen tukipylväs, joka huolehtii ruoanlaitosta ja talouden pyörittämisestä. Pojalla ei ole tyttöä ystävänään, mutta poikakaveriensa kanssa hän kiertää laulamassa ja soittamassa pihoilla. Esiintyminen on heille huvia, mutta myös rankkaa työtä. Laulua kerääntyy kuuntelemaan aina myös runsaasti lapsia, ja lapsetkin antavat soittajille lantteja. Suurin osa rahoista saadaan aikuisilta. Musiikki ja Veli-Matin laulut olivat tärkeitä lähes kaikissa elokuvissa.
Nyt Martti käy koulua ja tekee koulutehtäviä, kuten lapsien kuuluikin tehdä. Poika myös hankkii työpaikan asiapoikana, vaikka hän on vielä koulussa. Tällöin lapset menivät varhain töihin, mutta yleensä vasta koulun päätettyään. Martin asu on siisti ja käytös kiitettävä. Käsikirjoitus oli Olavi Veistäjän, ja tarina on positiivinen perhe-elokuva.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Pikku-Matti maailmalla (1947) oli lastenelokuva, jossa pääosassa olivat Veli-Matti ja Ritva-Leena. Toivo Kauppinen laati käsikirjoituksen ja Alko rahoitti osittain elokuvan valmistamista. Lapset ovat selvästi päähenkilöitä, ja lasten kautta varoitetaan aikuisia viinan vaaroista. Pikku-Matti on edelleen kiltti ja hyväkäytöksinen poika. Aikakauden maailmassa liikutaan ja kaupunginpaapelin vaaroista varoitetaan maalaisia hyvin selkeästi. Alkoholin lisäksi kaupungissa on muitakin vaaroja. Elokuva asettaa räikeästi maaseudun ja kaupungin vastakkain, kuten tähän aikaan tapahtui monissa muissakin elokuvissa. Helsingin asuntopula näkyy pommisuojassa majailemisessa.
Veli-Matin ja Ritvan lisäksi elokuvassa on muitakin lapsia, vaikka ilman vuorosanoja. Matti ja Salme liikkuvat kaksistaan ja yrittävät hoitaa aikuisten tehtäviä. Matti auttaa myös juoppoa veitsenteroittajaa elannon hankkimisessa. Koulussa nämä lapset eivät ole. Tärkeää on Matin äidin löytyminen ja oikean perheen perustaminen.
Laitakaupungin laulu (1948) jatkoi yhteiskunnallista linjaa, jossa käsiteltiin kaupunkiyhteiskunnan sosiaalisia ongelmia ja niiden ratkaisuyrityksiä. Veli-Matti ei ole pääosassa, vaan tarina kertoo aikuisista, mutta kuitenkin lapsen osuus on keskeinen. Veli-Matin esittämä Reino oli hänen vakavin roolinsa. Laitakaupungilla on myös muita lapsia. Yksinhuoltajaisän suurperheen lukuisat lapset kertovat aikakauden lastenhoito-ongelmista.
Elokuva on melodramaattinen rikostarina. Reino on luisumassa rikoksen tielle isänsä esikuvan mukaisesti. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti poika, joka yrittää jänistää ryöstökeikasta, mutta hieman isomman kaverin painostuksen vuoksi lähtee mukaan kohtalokkaalle keikalle.
Veli-Matin tähdittämän Onnen-Pekan (1948) teema oli vanhoille lastenelokuville tyypillinen. Tarina keskittyy kateissa oleviin vanhempiin. Tässä he ovat kuolleet, joten poika löytää itselleen oman perheen, vaikka asumisessa tädin luona ei ole mitään vikaa. Veli-Matti on elokuvan tähti ja kaikki pyörii hänen ympärillä. Ritva-Leena esittää jälleen Veli-Matin tyttöavustajaa. Muitakin lapsia on mukana ja elokuvassa on lasten normaalia toimintaa; he käyvät koulua, harrastavat urheilua ja leikkivät keskenään, mutta joskus nahistelevatkin. Pekka on jälleen kiltti poika, joka avustaa vanhempia ihmisiä ja hankkii näiden luottamuksen ja kiintymyksen. Elokuvassa on myös varallisuuteen perustuvia luokkaeroja ja tarina koskee vanhan sukukartanon perinnönjakoa.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Aaltoska orkaniseeraa (1949) elokuvan pääosassa on talonmiehen rouva Aaltoska, mutta Veli-Matti ja kolme muuta lapsinäyttelijää vievät tarinaa eteenpäin. Veli-Matti on Shirley Temple -tyylisen pikkuvanhan pikkutytön kanssa yksinhuoltajaäidin lapsia. Heidän äitinsä on kuitenkin lomalla mummun luona ja isä kuollut. Lapset joutuvat tulemaan toimeen keskenään. Jukka käy töissä huoltoasemalla ja Irmeli huolehtii ruoanlaitosta ja taloudesta. Kuvaus on samanlaista kuin aikaisemminkin. Nyt kaupunkikerrostalon pihalla on paljon muita lapsia, jotka leikkivät siellä tavanomaisesti. Jukka ja Irmeli ovat omatoimisia ja hankkivat vuokralaisiksi toisen sisarusparin, jotka tulevat maalta kaupunkiin kouluun. Aikakauden sosiaalisia ongelmia on kaupunkien asuntopula ja sen ratkaisuyritykset.
Veli-Matin elokuvat tehtiin jatkosodan päättymisen jälkeen. Sota ei niissä näy kuitenkaan millään konkreettisella tavalla. Viimeisessä elokuvassa Aaltoska orkaniseeraa perheen isä on kuollut, mutta kuolinsyytä ei kerrota. Sodan jälkeen oli paljon orpolapsia, mutta Veli-Matin elokuvissa ei mitenkään viitata sotaorpouteen. Elokuvat käsittelivät kuitenkin selvästi sota-ajan ja sodan jälkeisen ajan arvoja ja ajattelutapoja. Työnteko oli tärkeää ja myös lasten piti osallistua siihen. Tämä on tullut esiin jälleenrakennusajan lapsuutta muistelleiden muistelmissa. Lasten omatoimista pärjäämistä korostettiin sekä lasten osallistumista perheen elämän järjestämiseen. Elokuvissa Veli-Matti pyöritti usein perheen arkea. Lapset lähes aina huolehtivat melkein kokonaan perheen elämisen järjestämisestä, ruoan valmistamisesta ja siisteydestä. Myös jälleenrakennusajan ongelmat kuten kaupunkien asuntopula tai runsas alkoholin käyttö sekä miehillä että naisilla ovat esillä.
Jälleenrakennusajan lapsia tutkineet Antti Malinen ja Tuomo Tamminen ovat tarkastelleet erityisesti aikuisten ja lasten maailmojen puutteellista kohtaamista. Se näkyy myös näissä elokuvissa. Niissä kuitenkin korostetaan perheen merkitystä lapsille. Kaikissa elokuvissa vajaasta perheestä pyritään täydelliseen perheeseen. Vain viimeisessä filmissä se ei tule juurikaan ilmi. Selkeimmin perhe korostuu ja myös löytyy elokuvassa Pikku-Matti maailmalla. Suhde vanhempiin saattoi kuitenkin olla ristiriitainen. Tärkeää oli turvallisuuden etsiminen. Lapsuus oli loppunut sodan aikana monelta lapselta liian aikaisin. Peter von Baghin mukaan Veli-Matti kuului suomalaisen lastenelokuvan perinteeseen ja oli nokkela, pikkunäppärä ja nenäkkyydessään kuuliainen Hän oli elokuvissaan von Baghin mukaan täysin sietämätön hahmo. Veli-Matti oli kuitenkin oman aikakautensa tuote. Hänen elokuvissa korostui sodan ja jälleenrakennusajan ajattelutapa ja lasten rooli uudenlaisessa yhteiskunnassa, johon oli jollain keinolla sopeuduttava. Jälleenrakennusoptimismia oli, että elokuvissa yleensä aina kävi hyvin.
Kirjallisuutta
Lähteet
Bagh, Peter von: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki, Otava 2005.
Kaarninen, Pekka: Edvin Laineen ja Olavi Veistäjän elokuvayhteistyö. Teoksessa Kaarninen, Mervi & Saloniemi, Marjo-Riitta (toim.): Tampere tutkimuksia ja kuvauksia X. Tampere, Tampereen historiallinen seura, 1995. 158-169.
Kaarninen, Pekka: Kotimaisen elokuvan Maamme-kirja. Helsinki, Avain 2018.
Malinen, Antti & Tamminen, Tuomo: Jälleenrakentajien lapset. Sotienjälkeinen Suomi lapsen silmin. Helsinki, Gaudeamus 2017.
Sihvonen, Jukka: Kuviteltuja lapsia. Suomalaisen elokuvan lapsikuvasta. Helsinki, Valtion painatuskeskus, Suomen elokuva-arkisto 1987.
Suomen kansallisfilmografia 3. Vuosien 1942-1947 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki, Edita, Suomen elokuva-arkisto 1993.
Suomen kansallisfilmografia 4. Vuosien 1948-1952 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki, VAPK-kustannus, Suomen elokuva-arkisto 1992.
Päivityksen kansikuvana on Aaltonen orkaniseeraa -elokuvan juliste vuodelta 1949. Kuvalähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aaltoska_orkaniseeraa