Tutkimushankkeet

Jyväskylän perheneuvolan maakunnallinen historia

Jyväskylän perheneuvolan historiahanke tarjosi kiinnostavan mahdollisuuden perehtyä suomalaisen auttamistyön historiaan. Hankkeen tilaajana toimi Jyväskylän kaupunki, ja vastuullisena johtajana Pirjo Markkola. Työtäni tukemassa oli ohjausryhmä, jonka jäsenet (Päivi Kalilainen, Sirpa Klemola, Ulla Kuittu, Pirjo Markkola, Leena Rantasila, Sakari Möttönen) tarjosivat arvokasta tukea ja asiantuntemusta. Tiukalla aikataululla tehty hanke ei myöskään olisi onnistunut ilman tutkimusavustajina toimineita Konsta Kajanderia ja Viliina Jyrinkiä.

Jyväskylän perheneuvolan historia on monin tavoin rikas ja kiinnostava ja jo kirjan suunnitteluvaiheessa jouduimme tekemään valintoja käsiteltävien teemojen suhteen. Kirjan ohjausryhmän kanssa päädyimme siihen, että kirjassa nostetaan esille paitsi auttamistyön tekijät, myös ne välineet ja resurssit, joilla työtä on vuosien mittaan tehty. Historiantutkijana halusin lisäksi tarkastella myös syitä, jotka ovat luoneet jatkuvaa kysyntää kasvatus- ja perheneuvolan kaltaisille palveluille. Palveluihin on ollut jonoja kaikkina kasvatus- ja perheneuvolan toimintavuosina. Seuraavassa joitakin nostoja kirjasta Lapsen asialla aikuisten maailmassa. Jyväskylän perheneuvolan maakunnallinen historia 1952–2012.

Kasvatus- ja perheneuvonnan määrittelystä

Jyväskylän perheneuvolan toiminta alkuvuovista saakka muutamien keskeisten periaatteiden varassa. Perheiden auttamistyössä on ensinnäkin tähdätty jo alusta lähtien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukemiseen. Ihmisiä pyritään auttamaan ajoissa, ennen ongelmien syventymistä ja kriisiytymistä. Toinen keskeinen periaate on ollut palvelujen vapaaehtoisuus, eli tukea annetaan sitä hakeville ja luottamuksellisesti. Asiakaskuntaan on aina kuulunut myös lapsia ja perheitä, joita on ohjattu palvelujen piiriin muilta viranomaistahoilta, mutta tällöinkin perheneuvolaan on tultu vapaaehtoisesti.

Jos asiakastyötä tarkastellaan koko toimintahistorian ajalta, niin leimaa-antavaa on ollut pyrkimys tarkastella asiakkaiden ongelmia kokonaisvaltaisesti. Kasvatus- ja perheneuvonta niin Jyväskylässä kuin muuallakin Suomessa perustuu moniammatilliseen työryhmätyöskentelyyn; perinteisesti työryhmään on kuulunut lääkäri, psykologi ja sosiaalityöntekijä, mutta lääkärin rooli on muuttunut vuosien mittaan enemmän konsultatiiviseksi, päävastuun työstä kantavat nykyisin psykologien ja sosiaalityöntekijöiden muodostamat työryhmät ja -parit.

Jokainen ammattiryhmä tuo työskentelyyn mukaan oman erityisosaamisensa ja nähdäkseni juuri ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu, mm. ihmisten sosiaalisen ympäristön huomioiminen, on osaltaan saanut ihmiset luottamaan palveluihin.

Auttamisen kohteista

Pääasiallisesti kasvatus- ja perheneuvolassa on työskennelty lapsiperheiden kanssa, ja tämä näkyy myös asiakkaiden huolenaiheissa. Kasvatus- ja perheneuvolaan on perinteisesti hakeuduttu lasten ja nuorten kehitykseen, tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyvien kysymysten ja ongelmien tiimoilta.

Vuosikymmenestä toiseen hyvin yleisenä tulosyynä ovat olleet lasten koulunkäynti- ja oppimisvaikeudet. Kouluun siirtyminen on suuri askel lapsen elämässä ja siihen sisältyy samalla kodista irtautumista; samanaikaisesti lasten on haettava oma paikkansa koulussa ja sen kaveriyhteisöissä; kaikkein yleisimmän asiakasryhmän ovat muodostaneet 7-12-vuotiaat pojat; ylipäänsä pojat ovat jonkin verran yliedustettuja asiakasryhmässä, eli jako menee noin 60/40.

Kasvatus- ja perheneuvolaan tulosyistä on syytä nostaa myös esille lasten sopeutumisvaikeudet, joilla viitataan käytännössä siihen, että lapsen käytös aiheuttaa huolta ja vaikeuksia esim. kotona, päivähoidossa tai koulussa. Viime vuosikymmeninä perheneuvolaan on hakeuduttu yhä yleisemmin vanhempien parisuhdeongelmien johdosta; tilanne on usein kotona kärjistynyt jo niin pahaksi, että myös lasten tilanne alkaa olla tukala.

Usein eri ongelmat kietoutuvat toisiinsa, eikä aina ole helppoa löytää ainoata yhtä syytä perheiden ongelmiin. Perheessä voi olla esimerkiksi lapsi, joka on erityisen tuen tarpeessa, mutta arjen puristuksessa vanhempien voimat voivat ehtyä, mikä rasittaa parisuhdetta ja heikentää entisestään puolisoiden voimavaroja.