1800-luvun alun lapsille suunnatut kirjat yhteisöjä rakentamassa

”Lukemalla kansalaiseksi? Lastenkirjat ja kasvatuksellinen kirjallisuus Suomessa 1790–1850” on Koneen Säätiön rahoittama hanke, joka tarkastelee lastenkirjallisuuden ja kasvatuksellisen kirjallisuuden välisiä yhteyksiä 1800-luvun alkupuolella. Tutkimme lapsille ja nuorille suunnattujen kirjojen antamia malleja sisäiselle ja ulkoiselle kehitykselle sekä kirjojen roolia erilaisten yhteisöjen ja yhteisten identiteettien luomisessa 1800-luvun alun Suomessa.

Hanke käynnistyi keväällä 2023 Turun yliopistossa, ja siinä ovat mukana tutkijat Heidi Hakkarainen, Topi Artukka, Reeta Kangas, Juhana Saarelainen ja sarjakuvataitelija Tuuli Hypén. Hankkeen toimintaa voi seurata esimerkiksi projektin nettisivujen kautta: https://sites.utu.fi/luka/

Lastenkirjallisuus 1800-luvun alussa

Lapsuuden historiaa käsittelevä tutkimus on korostanut sitä, miten valistusaikana lapsiin ja lasten kasvatukseen kohdistettiin uudenlaista huomiota. Etenkin Jean-Jacques Rousseaun kirja Emilé eli kasvatuksesta (1762) muokkasi voimakkaasti käsitystä lapsuudesta modernilla aikakaudella. Lapsuuteen liitettiin uudella tapaa viattomuus, ihmisyyden potentiaali ja mahdollisuus. Samalla kysymys siitä, miten lapsia tulisi kasvattaa, nousi uudella tapaa keskeiseksi. 1700-lukua onkin luonnehdittu ”pedagogiseksi vuosisadaksi”.

1700- ja 1800-luvuilla syntyi paitsi uudenlaisia käsityksiä lapsista ja lapsuudesta, myös yhä enemmän lapsille suunnattua kirjallisuutta. Modernin ajan lastenkirjallisuus alkoi nousta Euroopassa etenkin 1700-luvun jälkipuoliskolla, mutta julkaiseminen kehittyi eri tahtiin eri maissa. Toisaalta lapset ovat kautta aikojen lukeneet myös aikuisille suunnattuja kirjoja, mistä Daniel Defoen Robinson Crusoe on hyvä esimerkki.

Suomessa lastenkirjallisuus alkoi kehittyä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Jacob Tengströmin lapsille tarkoitetut kirjat Läse-Öfning för Mina Barn (1795) ja Tidsfördrif för Mina Barn (1799) ilmestyivät 1700-luvun lopulla. Lapsille suunnatun kirjallisuuden määrä kasvoi huomattavasti 1850-luvulle tultaessa ja moninkertaistui vuosisadan loppupuolella. Sen lisäksi, että Suomen alueella painettiin kirjoja kasvavassa määrin, täällä luettiin myös ulkomaisia lapsille suunnattuja kirjoja. Vaikka lukutaito alkoi jo 1800-luvun alussa levitä vähitellen kansan pariin, sääty vaikutti kuitenkin paljon siihen, millaisia kirjoja lapsen oli mahdollista saada luettavaksi.

Varhainen suomenkielinen lastenkirjallisuus oli pääosin uskonnollista kirjallisuutta. Muutenkin 1800-luvun lastenkirjallisuutta hallitsi voimakas opettavaisuus. Aapiset ja lapsille suunnatut kirjat palvelivat etenkin lasten kasvattamista osaksi kristillistä yhteisöä ja sääty-yhteiskunnan yhteiskuntajärjestystä. Kuitenkin 1800-luvun alkupuolella lastenkirjallisuus monipuolistui ja sai myös maallisia sisältöjä. Etenkin valistus ja romantiikka vaikuttivat lastenkirjallisuuteen 1700-luvun lopulta 1800-luvun alkupuolelle. Toisaalta 1830- ja 1840 -luvuilta lähtien kansallinen herätys ja kasvava painokulttuuri liittyivät yhä voimakkaammin kansallisvaltion rakentamiseen ja kansalaisten kasvatukseen lukemisen avulla.

Vaikka lastenkirjallisuuden määrä kasvoi huomattavasti 1800-luvun lopulla, jo vuosisadan alussa lapsille ja nuorille suunnattujen kirjojen kirjo oli laaja. Saatavilla oli muun muassa uskonnollista kirjallisuutta ja katekismusaapisia, kuvitettuja tietokirjoja, käytösoppaita, eläinfaabeleita, ja romantiikan vaikutuksesta myös satuja. Yksi ensimmäisistä satukokoelmista oli Turun romantikoissakin vaikuttaneen Adolf Ivar Arwidssonin kirja Läse- och lärobok för ungdom, jonka ensimmäinen osa painettiin Tukholmassa 1830. Lastenkirjallisuus oli osa ylirajaista painokulttuuria, joka levisi erilaisten verkostojen, teknisten keksintöjen ja uusien kulttuuristen käytänteiden myötä maasta toiseen. Nousevalla lehdistöllä oli tärkeä rooli uusien kasvatusaatteiden ja varhaisen lastenkirjallisuuden levittäjänä. 1800-luvun alkupuolella syntyivät monet lastenkirjallisuuden klassikot, kuten jo 1840-luvulta alkaen suomennetut Hans Christian Andersenin ja Grimmin sadut kuten myös Topeliuksen varhaiset kertomukset. Näiden kirjojen avulla myös myöhemmät sukupolvet ovat pyrkineet ymmärtämään itseään ja ympäröivää maailmaa.

Kirjat ja kasvatus

Vuonna 1848, samoihin aikoihin, kun nuori Zachris Topelius alkoi kirjoittaa ensimmäisiä satujaan, ilmestyi Viipurissa romaani nimeltä Serkukset. Kirjan tekijäksi on nimetty ”Ulla-täti”, mutta kirjoittajana pidetään Pietari Hannikaista, suomalaisuusaatetta ajanutta maanmittaria ja sanomalehtimiestä, joka myös toimitti Suomen ensimmäistä suomenkielistä lastenlehteä Aamuruskoa 1850-luvun lopulla.

Kirjan pääteemana on kasvatus ja sen vaikutus kahden nuoren tytön ja serkuksen, Maialeenan ja Ann-Sohvin elämään. Siinä missä Maialeenan tie lapsesta aikuiseksi kääntyy vaikeuksista voittoon hyvän ja säädynmukaisen kasvatuksen ansiosta, Ann-Sohvi taas kadottaa polkunsa kaupunkilaiskoulussa ja joutuu vaikeuksiin. Serkusten eri suuntiin kurottava kasvutarina alkaa 1800-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Tyttöjen elämänkulkujen myötä piirtyy esiin myös Suomen poliittinen murros ja siirtyminen Ruotsin vallan alta Venäjän keisarikunnan alaiseksi autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1809.

Kirjan pääteemana on kasvatus ja sen vaikutus kahden nuoren tytön ja serkuksen, Maialeenan ja Ann-Sohvin elämään. Siinä missä Maialeenan tie lapsesta aikuiseksi kääntyy vaikeuksista voittoon hyvän ja säädynmukaisen kasvatuksen ansiosta, Ann-Sohvi taas kadottaa polkunsa kaupunkilaiskoulussa ja joutuu vaikeuksiin. Serkusten eri suuntiin kurottava kasvutarina alkaa 1800-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Tyttöjen elämänkulkujen myötä piirtyy esiin myös Suomen poliittinen murros ja siirtyminen Ruotsin vallan alta Venäjän keisarikunnan alaiseksi autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1809.

Hannikaisen kirja on hyvä osoitus siitä, miten kasvatusteema kiinnosti 1800-luvun alussa. Samalla kun lapsille ja nuorille kirjoitettiin yhä enemmän omia kirjoja, kirjoittamiseen nivoutui erilaisia sisäänrakennettuja käsityksiä ja tavoitteita liittyen lapsiin, lapsuuteen ja lasten kasvattamiseen. Kansainvälinen tutkimus on korostanut kasvatusaatteiden ja kaunokirjallisuuden välistä̈ yhteyttä̈ ja vuorovaikutusta etenkin 1800-luvulla, jolloin lapsille kirjoittivat usein kasvatusaatteista kiinnostuneet opettajat ja pedagogit. Sen lisäksi, että kehitysromaanin ja kasvatusromaanin mallit levisivät Euroopassa, lapsille ja nuorille suunnatuilla teksteillä oli usein erilaisia pedagogisia tavoitteita. Niiden kautta oli mahdollista opettaa erilaisia kulttuuria arvoja, normeja ja käyttäytymismalleja.

Lastenkirjallisuutta onkin mahdollista lähestyä sosialisaation välineenä. Lapsille suunnatut kirjat kasvattivat yksilöitä monella tapaa osaksi yhteisöjä. Näin ne kertovat osaltaan siitä, millaisia asioita on pidetty tärkeinä yhteiskunnassa ja miten nuo asiat ovat muuttuneet ajan myötä.

1800-luvun alun lapsille suunnatut kirjat olivat kirjallisuutta, jota aikuiset kirjoittivat lapsille, ja jota lapset lukivat useimmiten tavalla tai toisella aikuisten ohjaamina. Toisaalta esimerkiksi Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvissa lapsille suunnatuissa kirjoissa voi nähdä silloin tällöin lasten omia piirustuksia ja merkintöjä, kuten omistuskirjoituksia, jotka kertovat näiden tavoista käyttää kirjoja. Erilaiset menneisyyden jäljet ja lähteet avaavat monenlaisia näkökulmia siihen, miten myös Suomen alueella lapset olivat osa 1800-luvun alun nousevaa kansainvälistä kirjakulttuuria, ja miten heitä kasvatettiin lukemisen ja kirjallisen kulttuurin pariin. Kirjallinen kulttuuri muovasi 1800-luvun alkupuolella erilaisia kansallisia ja ylikansallisia identiteettejä ja yhteisöjä, luoden myös erilaisia käsityksiä kansalaisuudesta ja kansalaiseksi kasvamisesta.

Käytetty kirjallisuus:

Appel, Charlotte, Nina Christensen & M.O. Grenby. Introduction. Transnational Books for Children 1750–1900: Producers, consumers, encounters. Eds. Charlotte Appel, Nina Christensen & M.O.Grenby. John Benjamins Publishing Company, Amsterdam 2023, 1–15.

Arwidsson, Adolf Ivar. Läse- och lärobok för ungdom. Första delen. Stockholm, Norstedt & Söner 1830.

Bengtsson, Niklas. Elävät aakkoset. Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus 1600- ja 1800-luvuilla. Avain, Helsinki 2012.

Brummer-Korvenkontio, Markus. Lapsuuden kirjat Suomessa 1799–1899. Suomessa julkaistujen tai Suomeen liittyvien lasten- ja nuortenkirjojen bibliografia. C. Hagelstam, Helsinki 2000.

Grenby, M.O. The Child Reader 1700–1840. Cambridge University Press, Cambridge 2011.

Frevert, Ute et al. (toim.). Learning How to Feel. Children’s Literature and Emotional Socialization. Oxford University Press, Oxford, 2014.

[Hannikainen, Pietari]. Serkukset. Alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä. Cederwaller, Viipuri 1848.

Hemstadt, Ruth, Janicke S. Kaasa, Ellen Krefting & Aina Nøding. Introduction. Literary Citizenships in Scandinavia in the Long Eighteen Century. Eds. Ruth Hemstad et al. The Boydell Press, Woodbridge 2023, 1–19.

Ihonen, Markku. Suomalainen lastenkirjallisuus 1800-luvulla. Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Toim. Liisi Huhtala, Karl Grünn, Ismo Loivamaa ja Maria Laukka. Tammi, Helsinki 2003.

Laine, Esko M. (toim.). ABC. Lukeminen esivallan palveluksessa. Helsingin yliopiston kirjasto–Suomen Kansalliskirjasto, Helsinki 2002.

Laine, Tuija. Motivation to Read? Reading among the upper-class children in Finland during the 17th and 18th centuries, Knygotyra 76 (2021), 51–71.

Lehtonen, Ulla. Lastenkirjallisuus Suomessa 1543–1850. Kirjahistoriallinen tutkimus. Paino S. Tampere 1981.

Vehkalahti, Kaisa. Lapsuuden löytämisestä toimijuuden tutkimukseen. Lapsuuden historian kuusi vuosikymmentä. Matkaopas lapsuuden historian tutkimukseen. Monitieteisiä näkökulmia ja menetelmiä. Toim. Kaisa Vehkalahti, Essi Jouhki, Sanna Lipkin, Johanna Sitomaniemi-San ja Tiina Kuokkanen, SKS Helsinki 2022: https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/ht.288/