Pahviset opetustaulut näyttelivät pitkään keskeistä roolia kouluopetuksen elävöittäjänä. Vuonna 1956 otettuun valokuvaan on tallentunut Kallion kansakoulussa pidetty eläinopin tunti. Opetustaulujen lisäksi myös lukukirjat toimivat tärkeänä opetuksen apuvälineenä. Painotekniikan kehittyessä esimerkiksi aapisista tuli hiljalleen monivärisiä, ja samalla värikkäämpiä ja aiempaa havainnollisempia. Kirjoissa esiteltiin lapsille tuttuja ympäristöjä kodista, koulusta ja luonnosta, ja kuvittajina toimi ajan tunnetuimpia taiteilijoita, kuten Rudolf Koivu, Martta Wendelin ja Venny Soldan-Brofeldt.
1960-luvulle tultaessa opetusvälineet ja -menetelmät monipuolistuivat, ja monissa kouluissa kuunneltiin kouluradiota. Ohjelmistoon kuului niin kuunnelmia, keskusteluja kuin haastatteluja sekä välillä soittoa ja laulua.
1970-luvulla kouluun ilmestyivät piirtoheittimet ja kopiokoneet, jotka toivat mukanaan opiskelijoille jaettavat sinisävyiset ja vahvasti tuoksuvat monisteet.