Tarinat

Lasten ja nuorten köyhyyskokemukset 1800-luvulta nykypäivään

19.1.2021 | Teksti: Kirsi Vainio-Korhonen

Koneen säätiön rahoittama hanke ”Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään” toimii Turun yliopistossa 2021−2024. Monitieteinen historian ja sosiaalityön tutkimusta yhdistävä hanke tuottaa uutta tietoa yhteiskunnallisten kriisien seurauksista köyhien ja huono-osaisten lasten ja nuorten elämään pitkällä aikaperspektiivillä. Hanke tarjoaa tietoa yhtäältä siitä, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta ja kriisistä toiseen ja toisaalta siitä, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista.

Taloudellisten kriisien on todettu vaikuttavan erityisen kielteisesti niihin perheisiin, joiden tilanne on ollut vaikea jo ennen kriisiä. Esimerkiksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on uusimman Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2020 -raportin mukaan heikentänyt lasten hyvinvointia etenkin vähävaraisissa suomalaisperheissä. Lasten näkökulmat köyhyyteen ja huono-osaisuuteen ovat tärkeitä ja tutkimisen arvoisia sekä sinällään että niiden aikuisuuteen ulottuvien seurausten takia. Hankkeessa halutaan korostaa uudenlaista, köyhien lasten omia kokemuksia ja omaa toimijuutta kunnioittavaa näkemisen ja katsomisen tapaa.

Hankkeessa tutkitaan etenkin sitä, miten lapset ja nuoret kokevat köyhyyden ja huono-osaisuuden vaikutukset omassa arjessaan erilaisten yhteiskunnallisten kriisien jälkeen, miten kriisien jäljet näkyvät lapsissa ja nuorissa vielä aikuisina. Onko lasten ja nuorten kriiseihin liittyvissä köyhyyden ja huono-osaisuuden arkikokemuksissa jotain yhteistä riippumatta ajasta? Entä millaisia eroja lasten ja nuorten kokemuksissa on havaittavissa eri aikakausien välillä?

Kuva 1. Maaningan Varpasmaalla asunut Aatu Nykäsen perhe on asettunut Ahti Rytkösen valokuvattavaksi. Rytkönen dokumentoi pohjoissavolaista elämäntapaa muun muassa teoksessaan ”Savupirttien kansaa” (1931). Kuvalähde: kuvaaja Ahti Rytkönen, 26.6.1927, Museovirasto. Kuvateksti Antti Malinen.
Kuva 1. Maaningan Varpasmaalla asunut Aatu Nykäsen perhe on asettunut Ahti Rytkösen valokuvattavaksi. Rytkönen dokumentoi pohjoissavolaista elämäntapaa muun muassa teoksessaan ”Savupirttien kansaa” (1931). Kuvalähde: kuvaaja Ahti Rytkönen, 26.6.1927, Museovirasto. Kuvateksti Antti Malinen.

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

Hanke jakautuu viiteen Turun yliopistossa toteutettavaan osatutkimukseen. Kolmessa historiatieteellisessä osatutkimuksessa tutkitaan kriisiaikoja kokeneiden suomalaislasten selviytymistä ja elämänkulkua 1830-luvulta 1930-luvulle. Tutkimusaineisto on monipuolinen sisältäen muistitietoa, valokuvia, kirjeitä, sanomalehtiä, järjestöjen aineistoja ja viranomaisarkistoja. Kahdessa sosiaalitieteellisessä osatutkimuksessa tarkastellaan 1990- ja 2000-lukujen sekä 2020 koronakevään jälkeistä aikaa usealla lapsikyselyllä ja kerättävällä kirjoituskilpailulla, joka on saanut kimmokkeen aikuisille jo useaan kertaan toteutetusta kirjoituskilpailusta nimeltään Arkielämän kokemuksia köyhyydestä.

Historiantutkijat peilaavat omia, varhaisesta suomalaisesta huono-osaisuudesta kertovia aineistojaan yhteiskuntatieteilijöiden tietoihin köyhyyden vaikutuksesta nykyajan lasten elämänkulkuun. Vastaavasti yhteiskuntatieteilijät hyötyvät hankkeen pitkästä, 1800-luvun alkupuolelle ulottuvasta aikavälistä tutkiessaan nykylasten sukutarinoita osattomuuden ylisukupolvisuudesta. Lasten ja nuorten köyhyyskokemusten vertaaminen eri aikakausina on erityisen kiintoisaa, koska voimme mahdollisesti löytää niistä jotain yhteistä. Oletus perustuu aikaisempaan kansainvälisesti vertailevaan tutkimukseen, jonka mukaan köyhyyden kokemuksessa on paljon samaa riippumatta kontekstista. Esimerkiksi häpeä on keskeinen kokemus niin vauraassa hyvinvointivaltiossa kuin köyhässä kehitysmaassakin (Walker 2014). Hankkeen tulokset tuovat uudenlaisen puheenvuoron tähän kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun.

Lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuva tutkimus on perinteisesti ollut monitieteistä. Monesti alan tutkijat liikkuvat sosiaalitieteiden, kasvatustieteiden ja historiantutkimuksen rajapinnoilla. Historiantutkimuksessa lapsuutta on tutkittu sosiaali-, perhe- ja kasvatushistorian kontekstissa. On pohdittu lapsuutta ja nuoruutta koskevia normeja ja ihanteita ja lapsuuden olemusta ja oikeutusta. Köyhien lasten historiaa on tutkittu lähinnä osana sosiaaliturvan historiaa. (Malinen, Hytönen & Oksanen 2017; Markkola 1994; Pulma ja Turpeinen 1987; Tuomaala 2004.) Historiantutkijoiden teksteissä osattomien lasten oma ääni on kuulunut vain harvoin, vaikka jo vuoden 1936 lastensuojelulaki mainitsi lasten oman äänen kuulemisen tärkeyden. Viime aikojen uusia avauksia ovat olleet etenkin lastensuojelun historian kontekstissa tehdyt tutkimukset koulukotitytöistä, punaorvoista ja romanilapsista (Kaarninen 2017; Pulma 2006; Vehkalahti 2004). Lasten arkisia köyhyyskokemuksia ja niiden ylisukupolvisia vaikutuksia ei sen sijaan ole historiantutkimuksessa juuri pohdittu tai tutkittu.

Sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa lapsinäkökulma on yleistynyt viime vuosina, mutta tästä huolimatta lapset köyhissä perheissä ovat harvoin tutkimusaineistoissa informantteina. Lasten köyhyyttä ja huono-osaisuutta on lähestytty aikaisemmassa sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa usein epäsuorasti esimerkiksi heidän vanhemmiltaan kerätyn tiedon avulla ja lasten omakohtaiset kokemukset ovat jääneet vähälle huomiolle erityisesti Suomessa tehdyssä tutkimuksessa. Lasten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä tarkastelevia laadullisia tutkimuksia on tehty jonkin verran ulkomailla, kuten Iso-Britanniassa, mutta Suomesta tällaista tutkimusta tai aineistoa ei ole saatavilla (esim. Ridge 2011; Attree 2006). Määrällisessä sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa on puolestaan keskitytty lapsuudenperheen taloudellisen niukkuuden ja lapsen hyvinvoinnin yhteyteen (Main 2019; 2014; 2013). Tutkimuksia, joissa tarkastellaan perheen köyhyyden ja huono-osaisuuden vaikutuksia lasten arjessa monipuolisesti määrällisillä lapsiaineistoilla, on olemassa hyvin vähän (ks. kuitenkin Sletten 2010).

Kuva 2. Taiteilija Robert Wilhelm Ekmanin (1808–1873) yhtenä kiinnostuksen aiheena oli suomalainen kansanelämä. Teoksessaan “Seisova tyttö” Ekman kuvaa herkällä tavalla isomman ja pienemmän tytön välistä suhdetta. Kuvateksti: Antti Malinen.
Kuva 2. Taiteilija Robert Wilhelm Ekmanin (1808–1873) yhtenä kiinnostuksen aiheena oli suomalainen kansanelämä. Teoksessaan “Seisova tyttö” Ekman kuvaa herkällä tavalla isomman ja pienemmän tytön välistä suhdetta. Kuvateksti: Antti Malinen.

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

Tutkimuskonsortion historiatieteellisen osan johtajana toimii Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Hän on tutkinut 1700-luvun ja 1800-luvun alun naisten historiaa yrittäjinä, kätilöinä, seksityöntekijöinä ja palvelusnaisina. Hankkeen sosiaalitieteellistä osaa johtaa sosiaalityön professori Johanna Kallio, joka on tutkinut sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta, köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Hankkeen projektitutkijoina toimivat VTT Anna-Maria Isola ja VTM Enna Toikka Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineesta sekä FM (väitös 2020) Topi Artukka, FM Maria Syväniemi ja FM Noora Viljamaa Turun yliopiston Suomen historian oppiaineesta. Isola on laadullisen köyhyystutkimuksen asiantuntija, joka on ollut alusta asti keräämässä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -aineistoa. Toikka puolestaan on tutkinut määrällisillä lapsiaineistoilla perheen taloudellisen niukkuuden yhteyttä lasten koettuun hyvinvointiin. Artukka on kaupunkihistorian asiantuntija ja hänen väitöskirjansa käsittelee 1810-luvun Turun seuraelämää ja hyväntekeväisyysyhdistyksiä. Sekä Syväniemi että Viljamaa ovat aiemmassa tutkimuksessaan paneutuneet kokemushistoriallisiin lähestymistapoihin ja valokuvahistorialliseen tutkimukseen.

Tutkimushankkeen tuottama 1800-luvulta nykypäivään asti ulottuva laaja ja monipuolinen tutkimustieto suomalaisten lasten ja nuorten köyhyyden ja huono-osaisuuden kokemuksista tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden teoretisoida lapsinäkökulmasta koetun köyhyyden seurauksia ja selviytymiskeinoja monitieteisesti ja monimenetelmällisesti. Kansallisesti hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää monilla hallinnonaloilla (sosiaali- ja terveysala, opetus ja kulttuuri sekä sisäinen turvallisuus) niin lainsäädäntötyössä kuin kuntapolitiikassa.

Kuva 3. Myllylän kylässä, Iitissä, asunut poika on asetettu niin sanottuun laukkurenkkuun. Laitteen ideana oli edistää kävelyn oppimista ja samalla se toimi lapsenpiikana. Tilanteen tallensi kuvaaja Aino Oksanen vuonna 1925. Kuvalähde: kuvaaja Aino Oksanen, Museovirasto. Kuvateksti: Antti Malinen.
Kuva 3. Myllylän kylässä, Iitissä, asunut poika on asetettu niin sanottuun laukkurenkkuun. Laitteen ideana oli edistää kävelyn oppimista ja samalla se toimi lapsenpiikana. Tilanteen tallensi kuvaaja Aino Oksanen vuonna 1925. Kuvalähde: kuvaaja Aino Oksanen, Museovirasto. Kuvateksti: Antti Malinen.

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

Kirjallisuutta

Attree P. (2006): The Social Costs of Child Poverty: A Systematic Review of the Qualitative Evidence. CHILDREN & SOCIETY 20, 54–66.

Ilmakunnas I. & Obucina O. (2018): Maahanmuuttajalapsilla muita heikommat elinolosuhteet. TITA Policy Brief 7.

Kaarninen M. (2017): Punaorvot 1918. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Minerva Kustannus Oy.

Main G. (2013): A child-derived material deprivation index. Doctoral dissertation, University of York.

Main G. (2014): Child Poverty and Children’s Subjective Well-Being. Child Indicators Research 7, 451–472.

Main G. (2019): Money Matters: a Nuanced Approach to Understanding the Relationship between Household Income and Child Subjective Well-Being. Child Indicators Research 12, 1125−1145.

Malinen, A., Hytönen, K.-M., & Oksanen, J. (2017): Lastensuojelun hallinnosta sen tekijöiden, kohteiden ja kokemusten historiaan. Kasvatus & Aika11(1), 84−100.

Markkola P. (1994): Työläiskodin synty: tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Pulma P. (2006): Suljetut ovet. Pohjoismaiden romanipolitiikka 1500-luvulta EU-aikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pulma P., Turpeinen O. (1987): Suomen Lastensuojelun historia. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Ridge T. (2011): The Everyday Costs of Poverty in Childhood: A Review of Qualitative Research Exploring the Lives and Experiences of Low-Income Children in the UK. CHILDREN & SOCIETY 25, 73–84.

Sletten M. (2010): Social costs of poverty; leisure time socializing and the subjective experience of social isolation among 13-16-year-old Norwegians. Journal of Youth Studies 13 (3), 291-315.

Tuomaala S. (2004): Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi: suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen 1921−1939. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Walker R. (2014) The Shame of Poverty. Oxford: Oxford University Press.

Vehkalahti K. (2004):  Kissapäiviä  ja  koulunkäyntiä.  110  vuotta  kasvatustyötä Vuorelan koulukodissa. Nummela: Vuorelan koulukoti.