Tarinat

Raskaus ja äitiys 1800-luvun lääkärien silmin

13.1.2021 | Teksti: Anna Niiranen

Mistä lapsuus alkaa? Milloin sikiöstä tulee lapsi – kokonainen ihminen – ja missä vaiheessa raskautta nainen voi käyttää itsestään nimitystä äiti? Vai alkaako äitiys vasta synnytyksestä? Raskausaika, synnytys, lapsen ja äidin yhteys ja lapsen kehitysvaiheet ovat askarruttaneet ihmisiä vuosituhansien ajan. Filosofit, kirjailijat, lääkärit, papit ja myös biologit ovat pohtineet sitä, millainen yhteys odottavan naisen ja lapsen välille muodostuu raskauskuukausien aikana: esimerkiksi miten paljon raskaana olevan naisen näkemät, tekemät ja kokemat asiat ovat vaikuttaneet sikiöön ja muokanneet sekä äidin että lapsen tulevaisuutta ja terveyttä.

Käsittelen tässä tekstissä 1800-luvun lääketieteen näkemyksiä lapsuuden ja raskausajan yhteydestä. 1800-luvulla äitiyden ja toisaalta myös lapsuuden rajoja määriteltiin erityisellä mielenkiinnolla. Oli yleisesti hyväksytty ajatus, jonka mukaan koko ihmiskunnan ja yhteiskuntien hyvinvointi ja – kuten ajan tieteessä yleisesti ajateltiin – myös rodullinen tulevaisuus oli pitkälti kansakunnan äitien käsissä. ”Järkevä ja valistunut lastenhoito” oli jokaisen naisen ja äidin velvollisuus, joka määritteli naisten paikkaa perheissä ja yhteiskunnassa ainakin ideaalien tasolla, kuten esimerkiksi paljon luettu brittilääkäri Henry Arthur Allbutt kirjoitti opaskirjassaan 1800-luvun lopulla (Allbutt 1897, Introduction).

Kuva 1. 1800-luvun brittiläisessä opaskirjallisuudessa ja valistuksessa kiinnitettiin huomiota myös lastenhoidon puutteellisiin järjestelyihin: tilojen kosteuteen, heikkoon valaistukseen ja epäsiisteyteen. Kuvalähde: Wellcome Collection.
Kuva 1. 1800-luvun brittiläisessä opaskirjallisuudessa ja valistuksessa kiinnitettiin huomiota myös lastenhoidon puutteellisiin järjestelyihin: tilojen kosteuteen, heikkoon valaistukseen ja epäsiisteyteen. Kuvalähde: Wellcome Collection.

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

Ohjeita tuleville ja jo olemassa oleville äideille

Olen omassa väitöskirjatutkimuksessani (Niiranen 2020) tutkinut 1800-luvun brittilääketieteen käsityksiä raskausajasta ja synnyttämisestä. Kävin tutkimustani varten läpi lääketieteellisen aikakauslehti British Medical Journalin ohella myös 1800-luvun populaareja opaskirjoja, joissa lääkärit ohjeistivat lukijoitaan raskaudenaikaisessa terveydenhoidossa, sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä synnytykseen valmistautumisessa. Opaskirjojen pääasiallinen kohderyhmä olivat nuoret, yleensä vasta-avioituneet naiset, joilla ajateltiin olevan vähänlaisesti omakohtaisia kokemuksia synnyttämisestä, äitiydestä ja perhe-elämästä. Opaskirjat oli siksi kirjoitettu helposti ymmärrettävään muotoon – tarkoitus tietenkin oli, että jokainen lukija pystyi ymmärtämään kirjoituksia ilman lääketieteellistä koulutusta tai aikaisempia kokemuksia. Opaskirjoissa tarjoiltu tietomäärä oli aina rajallinen: oppaiden oli tarkoituskin olla epätäydellisiä ohjekokoelmia, jotka täydensivät lääkärin ja potilaan välistä suhdetta, mutta eivät koskaan kokonaan korvanneet lääkärin osaamista ja ammattitaitoa.

Osa äideille suunnatuista terveysoppaista keskittyi enemmän raskausaikaan ja synnytykseen, kun taas osa kohdisti huomionsa miltei kokonaan lastenkasvatukseen ja perhe-elämään. Yhteistä kaikille oppaille oli se, että ne painottivat naisten vastuuta sekä oman että tulevan lapsensa terveyden hoidossa. Opaskirjat saattoivat siksi olla hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeistuksissaan: miten piti pukeutua, syödä, levätä, liikkua ja miten itseään saattoi tarvittaessa lääkitä kotikeinoin. Ohjeet korostivat antiikista periytyvien itsehoidollisten ohjeiden, kuten ruokavalion, levon, liikunnan, raittiin ilman, hyvän hygienian ja suolentoiminnan merkitystä onnistuneen äitiyden pohjana. Raskaudenaikainen mielenterveys – tasainen mielenlaatu ja suurten mielenliikutusten ja tunteiden välttäminen – oli erityisen tärkeää. Liiallisista huolista ja peloista seurasi aina ongelmia.

Kuva 2. Nuori äiti katsoo lempeästi kehdossa nukkuvaa lastaan. Pistetekniikalla toteutetun kaiverruksen on tehnyt vuonna 1789 W. Nutter, S. Shelleyn teoksen pohjalta. Kuvalähde: Wellcome Collections
Kuva 2. Nuori äiti katsoo lempeästi kehdossa nukkuvaa lastaan. Pistetekniikalla toteutetun kaiverruksen on tehnyt vuonna 1789 W. Nutter, S. Shelleyn teoksen pohjalta. Kuvalähde: Wellcome Collections

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

 

”Kaikkein pyhin ja arvostetuin tehtävä”: Vastuullinen äitiys 1800-luvulla

Milloin äitiyden sitten ajateltiin alkavan 1800-luvun lääketieteessä? Osa aikaisemmista historiantutkijoista on väittänyt, että 1800-luvun lääkärit olisivat kieltäneet raskauden fyysisen todellisuuden ja määritelleet äitiyden alkupisteeksi synnytyksen (esim. Lewis 1986, 73). Tutkimani opaskirjat eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Usein 1800-luvusta tehtyihin tulkintoihin ovatkin vaikuttaneet enemmän tutkijoiden omat stereotyyppiset käsitykset viktoriaanisesta aikakaudesta ja sen oletetusta kielteisestä suhtautumisesta ruumiillisuuteen kuin varsinaiset alkuperäislähteet ja niissä esitetyt näkemykset.

Lääketieteelliset tekstit nimittäin osoittavat, että raskausaikaa pidettiin monellakin tavalla merkittävänä ajanjaksona, joka määritteli sekä raskaana olevan naisen että hänen tulevan lapsensa terveyden. Äideillä oli siten merkittävä osansa yhteiskunnassa, vaikka samalla ajan ideaalit tarjosivatkin naisille varsin niukalti liikkumavaraa äitiyden kaikenkattavan kehyksen ulkopuolella. Opaskirjojen mukaan jokainen nainen oli aina potentiaalinen äiti – mikäli hän ei kärsinyt sairauksista, kuten tuberkuloosista, tai ollut muulla tavalla sopimaton saamaan lapsia. Huono äiti laisti velvollisuutensa ja oli välinpitämätön ohjeistuksista.

Osa 1800-luvun lääkäreistä painotti, että äitiys itse asiassa alkoi jo raskauden alkaessa. Esimerkiksi Thomas Bullin suositun opaskirjan (Bull 1837) mukaan odottava nainen saattoi ajatella olevansa äiti jo hedelmöittymisen hetkellä. Käytännössä tämän äitiyden alkupisteen toteaminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä raskauden merkit olivat yksilöllisiä ja ne saattoivat helposti sekoittua esimerkiksi eri sairauksien oireisiin. Ideaaleissa äitiys kuitenkin oli samaan aikaan syvästi biologista – melkein mekaanista – mutta samalla naisia muistutettiin jatkuvasti myös siitä, että se mitä äiti teki tai koki raskauden aikana, näkyi myöhemmin vastasyntyneessä lapsessa – niin hyvässä kuin pahassakin.

 

Äidin kokemus lapsessa: Äidin ja lapsen suhde raskausaikana

 Kaikkein selvimmin tämä raskaudenaikainen vastuullisuus näkyi pitkäkestoisen maternal impressions -teorian suosiossa. Kaikki eivät kiistanalaiseen teoriaan uskoneet 1800-luvullakaan, mutta osa lääkäreistä ja äideistä turvautui siihen ainakin silloin, kun synnytyksen lopputuloksena oli fyysisesti poikkeava lapsi. Maternal impressions -teoria tunnettiin hyvin jo antiikissa, mutta vielä 1880-luvullakin brittilääkärit raportoivat arvostetussa ja laajalevikkisessä British Medical Journal -aikakauslehdessä tapauksista, joissa raskaana olleen naisen näkemät ja kokemat asiat olivat siirtyneet syntymättömään lapseen ja näkyneet syntymän jälkeen vauvassa erilaisina epämuodostumina tai selvästi erottuvina fyysisinä merkkeinä. Erikoiset luomet, syntymämerkit, huulihalkiot ja muut pienemmät poikkeamat voitiin selittää teorian avulla, kuten myös vaikeammat epämuodostumat tai puuttuvat jäsenet.

 Maternal impressions -teoriaan pohjaavissa selityksissä syyt epämuodostumille olivat moninaiset. Nainen oli raskausaikana voinut säikähtää epämuodostunutta ihmistä tai eläintä ja tämä pelästyminen tai muu negatiivinen tunne oli vastaavasti aiheuttanut häiriön lapsen kehityksessä. Myös ruokiin liittyvät raskaudenaikaiset mielihalut, äidin kokemat voimakkaat unet, suru tai taide-elämykset saattoivat saada konkreettisen ilmenemismuodon vastasyntyneessä. Raskaana olevan naisen ja sikiön välillä oli siis teorian mukaan suora yhteys, ja sikiön oletettiin ”näkevän mitä äiti näki, kuulevan mitä äiti näki ja tuntevan mitä äiti tunsi” (Gélis 1991, 53). Maternal impressions -teorian mekanismeja ei koskaan selitetty tarkasti, mutta se tarjosi suoran ja omalla tavallaan loogisen syy-yhteyden fyysisille poikkeavuuksille, joille muutoin saattoi olla vaikeaa löytää selitystä. Samalla teorian kautta voitiin yrittää hahmottaa raskaana olevan naisen ja sikiön salaperäistä suhdetta ja sitä, miten sikiö kehittyi kohdussa.

 1800-luvun aikana perinnöllisyystiede – eli se, miten tietyt ominaisuudet periytyivät suvuittain – alkoi kiinnostaa yhä enemmän myös lääkäreitä. Samalla pelko degeneraatiosta, eli kansakunnan terveydentilan ja perimän rappeutumisesta tuli 1800-luvun toisella puoliskolla näkyväksi myös lääketieteessä. Osa lääkäreistä alkoikin yhä enemmän ottaa kantaa siihen, kuka sai lisääntyä ja kuka taas ei. Toisaalta ajatusta äitien vastuullisuudesta voitiin käyttää myös toiseen suuntaan. Parantamalla naisten fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia voitiin saada aikaiseksi ”parempia vauvoja”. Esimerkiksi tunnetun 1800-luvun lääkärin Thomas Hawkes Tannerin mukaan suurmiesten takana olivat itse asiassa näiden äidit, joiden ”henkiset ominaisuudet ja toimet olivat olleet merkittäviä” (Tanner 1871, 50). Ajatus korosti tyttöjen ja naisten terveyskasvatuksen merkitystä. Ideaaleissa terve kansalainen tuotti terveitä jälkeläisiä – kun taas sairaan äidin lapset olivat henkisesti heikkoja ja ruumiillisesti kyvyttömiä.

Kuva 3. Lapsen epämuodostumat voitiin joskus selittää äidin raskaudenaikaisilla mielihaluilla. 1800-luvun lopulla British Medical Journalissa pohdittiin, aiheuttiko raskaana olleen naisen omenanhimo lapsen sormeen tulleen epämuodostuman. British Medical Journal, 1893. Kuva: Anna Niiranen.
Kuva 3. Lapsen epämuodostumat voitiin joskus selittää äidin raskaudenaikaisilla mielihaluilla. 1800-luvun lopulla British Medical Journalissa pohdittiin, aiheuttiko raskaana olleen naisen omenanhimo lapsen sormeen tulleen epämuodostuman. British Medical Journal, 1893. Kuva: Anna Niiranen.

Näytä koko kuva

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan

Tavoitteena terve kansakunta

1800-luvun lääketieteellisissä teksteissä jokainen nainen oli siis lähtökohtaisesti tuleva tai jo olemassa oleva äiti. Samalla äitiys ja lapsuus olivat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Tavoitteena oli aina ruumiillisesti ja mielellisesti terve yksilö, mutta samalla kysymys oli kokonaisten kansakuntien tulevaisuudesta aikakautena, jolloin eurooppalaiset imperiumit kilpailivat aggressiivisesti toisiaan vastaan niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisestikin. 1800-luvun terveysideaaleissa lapsi oli siis monellakin tavalla sitä, mitä hänen äitinsä oli. Samalla kansakunnat olivat sitä, mitä äidit olivat.

FT Anna Niiranen on väitellyt lokakuussa 2020 synnyttämisen lääketieteellisestä kulttuurihistoriasta 1800-luvun Britanniassa. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijatohtorina Suomen Akatemian hankkeessa ”Suostumus ja vastustus lastensuojelun päätöksenteossa” (Tampereen yliopisto).

Kirjallisuutta

Allbutt, Henry Arthur. 1897. Every Mother’s Handbook; A Guide to the Management of Her Children from Birth, through Infancy, and Childhood, with Introduction for Preliminary Treatment of Accidents and Illnesses. London: Simpkin, Marshall, Hamilton, Kent & Co. Limited.

Bull, Thomas. 1837. Hints to Mothers for the Management of Health during the Period of Pregnancy and in the Lying-In Room: With an Exposure of Popular Errors in Connexion with Those Subjects. London: Longman, Orme, Brown, Green & Longman’s.

Gélis, Jacques. 1991. History of Childbirth: Fertility, Pregnancy and Birth in Early ModernEurope. Translated by Rosemary Morris. Cambridge: Polity Press.

Lewis, Judith Schneid. 1986. In the Family Way: Childbearing in the British Aristocracy, 1760–1860. New Jersey: Rutgers University Press.

Niiranen, Anna. 2020. “The Health and Happiness of the Expectant Mother”: Constructions of Pregnancy and Childbirth in British Medical Writings, 1840–1902. JYU Dissertations 284. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto/University of Jyväskylä. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71832.

Tanner, Thomas Hawkes. 1871. A Practical Treatise of the Diseases of Infancy and Childhood. Third American Edition from the Last London Edition. Philadelphia: Lindsay & Blakiston.