Elimäen Hämeenkylän kartanossa asunut 13-vuotias Jacobina Charlotta Munsterhjelm alkoi toukokuussa 1799 kirjoittaa päiväkirjaa. Hän ei aavistanut, miten merkittävä kulttuurihistoriallinen teko se oli. Jacobina kuvaili arkeaan päivittäin parin vuoden ajan. Merkintöjen perusteella avautuu kuva hänen perheensä arjesta.
Aateliin kuulunut Jacobina saa olla lapsi, jolla oli aikaa leikkiin mutta myös velvollisuuksia. Hän opettelee seurustelutaitojen ohella käsittelemään lankaa, kutomaan, ompelemaan ja hoitamaan puutarhaa. Rakkaalle ystävälleen Ottilia Adlercreutzille Jacobina kirjoitti kirjeitä. Ystävyyssuhde on hänelle selvästi tärkeä. Jacobinalla ei ollut naapurustossa samanikäistä seuraa. Aatelisneitinä hänen ja kartanon alustalaisina pyörivien rahvaan lasten välillä oli ylittämätön kuilu: Jacobina katselee pellonlaidassa, kun samanikäiset torpparien lapset korjaavat kuminasatoa.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Jacobinan seurana on pääosin vain 9-vuotias pikkusisko Beata. Esikuvina ja ihailun kohteena tuntuvat olevan vanhemmat sisaret, yli 20-vuotiaat Ulla ja Anette, joilla on omat puuhansa. Ystävyyttä Jacobina hakee myös kartanon sisäköiltä ja piioilta. Hieman yllättäen 13-vuotiaan Jacobinan suurimpia huveja oli onkiminen. Eläimilläkin oli tärkeä sija tytön elämässä. Jacobina suree kuollutta vihervarpustaan. Lisäksi hän mainitsee metsään kadonneen vasikan, ja sen, että lehmä nimeltä Lisa oli kuollut. Surullista oli sekin, että ”kaunis varsa” menetettiin vain muutaman päivän ikäisenä.
Jacobinalle päiväkirjan kirjoittaminen joka päivä tuntuu muodostuneen tärkeäksi. Se tuskin oli pelkkä velvollisuus tai vanhempien määräämää kirjoituksen harjoittelua. Jacobina iloitsee saamistaan paperiarkeista, tekee itse mustetta, askartelee kirjaansa kannet ja kehittyy kirjoitustyylissään. Päiväkirjan kuluessa 13-vuotias tyttö kasvaa lapsesta teini-ikään, mikä heijastuu päiväkirjaan. Jacobina jatkaa merkintöjään vuoden 1801 alkuun asti, jolloin hän täytti 15-vuotta. Mahdollisesti osa päiväkirjoista on kadonnut.
Aikuisten keskellä kasvanut Jacobina on tapahtumien ja ihmisten terävä tarkkailija. Hän vaikuttaa syrjästäkatsojalta. Suvun perimätiedon mukaan aikuisena täti Jacobina oli luonteeltaan surumielinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Hän ei päiväkirjassaan jaa tunteitaan, mikä on osaltaan ohjannut tutkijoiden mielenkiinnon päiväkirjan kirjoittajan sijasta sen kulttuurihistorialliseen antiin: arkeen, jota Hämeenkylän kartanossa elettiin.
Jacobinan päiväkirja putkahti esiin vuonna 1942, kun professori Uno Harva julkaisi siitä artikkelin Finskt Museum julkaisussa. Päiväkirjan päätyminen Harvan käsiin oli epäilemättä hänen vaimonsa lastenkirjailija Elin Munsterhjelmin ansiota, jonka isoisän isä oli Jacobinan veli Anders Munsterhjelm. Suomenkieliselle yleisölle Jacobinan päiväkirja esiteltiin ensi kertaa Lottatyttö-lehden marras-joulukuun numerossa vuonna 1944. Kulttuurihistorioitsija Helmi Helminen hyödynsi Uno Harvan artikkelia ja kertoi lehden nuorelle lukijakunnalle samanikäisen Jacobinan joulunvietosta vuonna 1799.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Elin Munsterhjelmin veljenpoika Karl Waldemar (Kaarlo) Munsterhjelm nosti Jacobinan päiväkirjan vielä suurempaan julkisuuteen 1960-luvulla. Munsterhjelm julkaisi Maaseudun tulevaisuus -lehden viikkoliitteessä lokakuussa 1965 päiväkirjan pohjalta kirjoitetun laajan kaksiosaisen artikkelin. Sen jälkeen Munsterhjelm esitelmöi päiväkirjan pohjalta myös radiossa. Julkisuuden ansiosta kansatieteilijä Bo Lönnqvist julkaisi vuonna 1970 Svenska Litteratursällskapetin tuella päiväkirjasta edition. Sen jälkeen useat tutkijat saattoivat hyödyntää Jacobinan päiväkirjamerkintöjä. Viime vuosina Jacobinan arkea ovat kuvanneet professorit Kirsi Vainio-Korhonen ja Johanna Ilmakunnas aatelistoa käsittelevissä tutkimuksissaan. Vainio-Korhonen on kääntänyt päiväkirjan vuonna 2020 ensi kertaa suomeksi Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuun ”Kartanoiden Kouvola”. Kouvolan Poikilo-museossa järjestettiin 28.11.2019–10.10.2021 samanniminen laaja näyttely, jonka yhtenä pohjana oli Jacobinan päiväkirja.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Se, että päiväkirjassa arkea ja ympäristöään tarkkailee 13-vuotias tyttö, on kansainvälisestikin varsin poikkeuksellista. Jacobinasta on päiväkirjan seurauksena muodostunut kuva ikuisesta pikkutytöstä, jonka lapsuuden historia muodostaa tutkijoille ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen lähteen. Professori Raisa Toivon johtamassa projektissa ”Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena” Tampereen yliopistossa syvennytään yhtenä osana myös Jacobinan omaan elämään hänen päiväkirjansa ohessa. Jacobinan päiväkirjaa ja elämää voi seurata myös twitterissä, suomennettujen päiväkirjamerkintöjen muodossa.
Lähteet
Kartanoiden Kouvola. Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirja 1799-1801. Kouvolan kaupunginmuseo Poikilon julkaisuja 8, 2020.
Lönnqvist, Bo: Jacobina Charlotta Munsterhjelms dagböcker 1799-1801. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Folklivsstudier VII. Helsingfors 1970.