Tässä kirjoituksessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisasiantuntija Lauri Palsa, KT, tarkastelee lapsuuden ja nuoruuden medioitumista eri aikakausina teoriakirjallisuuden, opetussuunnitelmien ja viime aikaisten tutkimusten avulla. Kirjoitus korostaa eri näkökulmien tiedostamista sekä lasten ja nuorten oman äänen tärkeyttä median käyttöä ja sen mahdollisuuksia koskevassa keskustelussa.
Lasse Pöystin kertomat iltasadut, keräiltävät ja vaihdettavat siirtokuvat, kotiin hankittu ensimmäinen väritelevisio, koulun rahiseva keskusradio, modeemin raksutus, välitunneilla huolehdittava Tamagotchi ja tabletilta katsottu Ryhmä Hau -jakso voivat olla tuttuja asioita lasten arjesta eri vuosikymmeniltä. Erilaisilla mediavälineillä, -sisällöillä ja -ympäristöillä on ollut pitkään merkittävä rooli lasten ja nuorten elämässä.
Millaisia medioita lasten ja nuorten arkeen on kuulunut eri vuosikymmenillä ja miten mediamaisema on muuttunut? Entä millaiselta median tulevaisuus lasten ja nuorten näkökulmasta näyttäytyy?
Medioitumisessa korostuu tieto ja vuorovaikutus
Median merkitys on helppo huomata, kun pohtii, kuinka paljon maailmasta saadusta tiedoista olemme saaneet erilaisten medioiden välityksillä. Kuinka vähän ympärillämme ja eri puolilla maailmaa tapahtuvista tilanteista, ilmiöistä, ihmisistä tai kehityskuluista tietäisimmekään ilman kirjoja, internetiä, elokuvia, radio- ja tv-ohjelmia ja sanomalehtiä. Toisaalta samaa voi pohtia vuorovaikutuksen kannalta. Olemme yhteydessä muiden kanssa juttelemalla, viestimällä, kirjoittamalla, äänittämällä ja jakamalla erilaisia kuvia ja symboleja erilaisten medialaitteiden ja -sovellusten avulla. Nämä molemmat näkökulmat ovat keskeinen osa medioitumista, eli median roolin kasvamista ihmisten elämässä.
Mediat tarjoavat paljon mahdollisuuksia esimerkiksi monipuoliselle oppimiselle, luovalle itseilmaisulle, erilaisia rajoja ylittävälle vuorovaikutukselle sekä osallistumiselle, mutta ne herättävät myös huolta ja kysymyksiä. Digihuijaukset ja tietosuojaa uhkaavat riskit, syrjivä vihapuhe ja harhaanjohtavan tiedon levittäminen ovat vain muutamia esimerkkejä ajankohtaisista mediankäyttäjän kohtaamista haasteista.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Opetussuunnitelmat linkkinä lapsuuden medioitumisen historiaan
Koulu on yksi keskeisistä lapsia ja nuoria koskevista yhteiskunnan instituutioista, jossa medialla on oma roolinsa. Opetuksessa mediaa voidaan käyttää esimerkiksi opetuksen apuna tai se voi olla myös opetuksen kohteena. Toisaalta median sisällyttämistä opetukseen voidaan perustella median roolilla oppilaiden jokapäiväisessä elämässä. Vaikka opetuksessa median rooli on monin tavoin erilainen kuin lapsen ja nuoren muussa elämässä, opetusta suuntaavia asiakirjoja tarkastelemalla on mahdollista kiinnittää huomiota rajatusta näkökulmasta siihen, millainen merkitys medioilla on nähty olevan lasten elämässä.
Opetusta suunnitellaan aina tietyssä ajassa, kulttuurisessa tilanteessa ja olosuhteissa, joten eri aikakausien tekstien avulla voi rakentaa kuvaa historiallisesta kehityksestä. Median kehityskaarien tarkastelu voivat auttaa hahmottamaan nykyisen mediakulttuurin moninaisuutta ja arvioimaan siihen liittyviä merkityksiä.
Tätä kirjoitusta varten kävin läpi opetussuunnitelmia eri vuosikymmeniltä ja kiinnitin huomiota siihen, millainen rooli medioille on niissä annettu. Valitsin tarkasteluun mukaan kolme asiakirjaa: Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma vuodelta 1925, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöt vuodelta 1970 sekä nykyisen Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet vuodelta 2014.
Medioitumisessa on tunnistettavissa erilaisia vaiheita, kuten mekanisaatio, sähköistyminen ja digitalisaatio.
Mekanisaatio auttoi kehittämään erilaisista mediavälineistä aiempaa vaikuttavampia ja tehokkaampia. 1400-luvun lopussa kehitetty uusi kirjapainotekniikka auttoi tiedon levittämisessä ennennäkemättömästi. Tällä oli iso vaikutus esimerkiksi suomalaisen sanomalehdistön synnyssä, jonka 250-vuotismerkkivuotta nyt vuonna 2021 vietetään.
Lähes vuosisata sitten opetussuunnitelmassa tunnistettiin kuvien ja erilaisten tekstien mahdollisuudet tiedon, ajattelun ja kulttuurin välittämiselle, tallentamiselle sekä ilmaisulle. Kuvasarjat ja -taulut, kuvapostikortit, seinäkuvat, kartat ja taulupiirustukset ovat esimerkkejä visuaalisista medioista, kun taas kirjalliseen mediaan voidaan opetussuunnitelmasta laskea oppi-, kauno- ja tietokirjallisuus, sadut ja kertomukset, runot, matkakertomukset, sanomalehdet, elämänkerrat ja historiateokset.
Mekanisaation jälkeen erityisesti 1900-luvun alkupuolella sähköistymisellä oli merkittävä vaikutus medioiden toimintaan. Omina medioinaan opetuksessa huomioitiin puhelin ja sähkölennätin. Opetuksen apuna hyödynnettiin lisäksi varjokuvatekniikkaa ja -konetta. 1970-luvun alusta lähtien peruskoulussa suunniteltiin opetusta moninaisesti suhteessa medioihin.
Edelleen opetuksessa huomioitujen medioiden, kuten sanomalehden, kirjallisuuden ja radion lisäksi, opetussuunnitelmassa tuodaan esiin laaja kirjo erilaisia medioita. Sähköisinä medioina mainitaan muun muassa rainanheitin, elokuvat ja filmit, videonauhat, televisio-ohjelmat, kuten uutiset, keskustelut ja koulutelevisio, äänilevyt-, -selosteet, -efektit ja nauhat, mikrofoni sekä stereofoninen ja kuvanauhoitin. Opetuksen tueksi mainittiin myös monistuslaite, piirto- sekä pintakuvaheitin, eli episkooppi sekä kolmiulotteiset kuultokuvat.
1970-luvun peruskoulussa mediaa koskeva opetus systematisoitui. Joukkotiedotuskasvatuksessa pyrittiin siihen, että ”oppilaat muodostavat kriittisen ja arvioivan asenteen sekä joukkotiedotusvälineiden tarjoamaa tietoa että muissa kommunikaatiotilanteissa saamaansa tietoa kohtaan” (s. 256). Oppilaille tulisi myös opettaa, kuinka he voivat tarkistaa virheellisiksi arvioimansa tiedot.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Digitalisaation myötä myötä erilaisten medioiden rajat ovat hälventyneet. Digitalisaatio on tuonut mahdollisuuden kehittää uusia medioita mutta myös rikkoa niiden rajoja. Älypuhelin on konkreettinen esimerkki siitä, kuinka aiemmin erillisinä hahmotetut mediat löytyvät nykyään samalta ruudulta. Toisaalta esimerkiksi viime aikoina korostunut datan merkitys voi tuoda medioitumiseen uusia ulottuvuuksia. Teknologian kehitys, digitalisaatio ja mediankentän moninaistuminen näkyy läpileikkaavasti nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa.
Aiempiin opetussuunnitelmiin verrattuna ei niinkään puhuta yksittäisistä medioista vaan niihin viitataan kokonaisuuksina. Digitaalisuuteen viitataan linjauksessa 40 kertaa ja teknologiaan sekä mediaan yli 200 kertaa. Mediat ovat opetuksessa lasten arjessa oppimisvälineitä ja -ympäristöjä. Niihin liittyy myös osaamistavoitteita. Toisaalta mediat muodostavat perusteen ja kontekstin opetukselle.
Oppilaiden tulee voida opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti esimerkiksi harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että “monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä” (s. 22). Kulttuurista monilukutaitoa voidaan vahvistaa huomioimalla oppilaiden ja heidän perheidensä mediakulttuuri (s. 86). Arvokasvatuksen tärkeys korostuu puolestaan monimediaisen tiedonvälityksen ja sosiaalisen median muokatessa lasten ja nuorten arvomaailmaa (s. 15). Oppilaita myös ohjataan tunnistamaan, miten media muokkaa kulttuuria (s. 21).
Medioitunut nykyarki…
Opetussuunnitelmat avaavat vain yhden näkökulman rajattuun osaan lasten ja nuorten elämää. Erilaiset mediavälineet, -sisällöt ja -ympäristöt muodostavat laajan kokonaisuuden. Lapset ja nuoret käyttävät mediaa kuitenkin monin eri tavoin ja niiden merkitys voi vaihdella paljonkin arjessa. Median merkitystä lasten koulun ulkopuolisessa arjessa voi ymmärtää esimerkiksi erilaisten tutkimusten avulla.
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teettämän kyselyn (2021) mukaan 15-24-vuotiaista suomalaisista 80% kokee käyttävänsä paljon mediaa arjessaan. Samanikäiset käyttävät mediaa muun muassa viihtymiseen (87%) ja uuden oppimiseen (74%). 15-24 -vuotiaista 33% kertoo tavanneensa usein ihmisiä, joihin on tutustunut ensin netissä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2021) mukaan 15-29 vuotiaista 79% pitää yhteydenpitoa ystäviin hyvin tärkeänä median käytössä. Lisäksi iso osa kokee tärkeänä tiedonhaun (74%) sekä ajankohtaisasioiden seuraamisen (58%).
Internet on yksi keskeisimmistä medioista digitaalisessa ajassa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan 10-14 -vuotiaat käyttävät Suomessa nettiä muun muassa tiedon hakuun (95%), muiden käyttäjien tuottamien sisältöjen lukemiseen ja katseluun (92%) ja pelaamiseen (89%). Samansuuntaisesti 15-29 -vuotiaiden netin käytössä korostuu tiedon hakeminen (83% ainakin melkein päivittäin), ajankohtaisten asioiden ja uutisten seuraaminen (74% ainakin melkein päivittäin) sekä muiden käyttäjien tuottamien sisältöjen lukeminen ja katselu (65% ainakin melkein päivittäin).
…ja sen tulevaisuus vuonna 2030?
Median tulevaisuutta ei voi suoraan ennustaa mutta sitä voidaan kuvitella ja suunnitella. Tulevaisuuden kuviin vaikuttavat esimerkiksi ihmisten omat odotukset ja käsitykset toivotusta tulevaisuudesta. Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kohdalla. Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksen ja Aalto-yliopiston Informaatioverkostojen koulutusohjelman yhteistyönä toteutetussa tutkimushankkeessa tarkasteltiin tulevaisuuden media-arkea nuorten kuvittelemana. Hankkeessa kehitettyjen kuvittelutyöpajamallien avulla tutkimus tuotti uutta tietoa nuorten toiveista suhteessa siihen, millainen media-arki olisi tulevaisuudessa.
Nuorten luomissa tulevaisuustarinoissa medialaitteet olivat vahvasti läsnä. Näitä olivat esimerkiksi älypuhelin, virtuaalilasit, pelitietokone, älytalo, leijuva uutisnäyttö, uusi taidekone ja hologrammimatkailu.
Tutkimuksen perusteella nuorten keskeiset toiveet tulevaisuuden media-arkeen liittyivät muun muassa yksityisyyden säilyttämiseen ja tietoturvan parantamiseen, hyvinvointiin ja turvallisiin verkon tiloihin. Lisäksi teknologian suunnittelussa näkyi myös ympäristön huomioon ottaminen.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Median muuttuva rooli lapsuudessa
Tunnistetut medioitumisen vaiheet selkeyttävät sitä, kuinka mediakenttä on saanut vuosien varrella uusia piirteitä. Teknologinen kehitys ei ole niinkään syrjäyttänyt perinteisiä medioita, vaan kyse on pikemmin erilaisten muotojen kehityksestä ja kokonaisuuden laajentumisesta. Esimerkiksi kirjastojen nykyiset kokoelmat ja älypuhelinten sanomalehtisovellukset osoittavat kuinka mekanisaation myötä kehitetyt mediat ovat edelleen ajankohtaisia tässä ajassa.
Median roolia lasten elämässä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Eri näkökulmat voivat olla kuitenkin painottuneita tai ne voivat jättää jotain asioita huomiotta. Opetussuunnitelmat esimerkiksi ovat vain yksi kuvaus opetuksesta ja siihen kytkeytyvästä arjesta. Opetusta ohjaavat linjaukset kuvaavat erityisesti niiden laatijoiden näkemyksiä toivotusta tai suunnitellusta opetuksesta, eivät toteutunutta opetusta. Vaikka erilaiset mediat on otettu eri aikakausien opetussuunnitelmissa huomioon, niiden rooli lasten varsinaisessa arjessa voi olla hyvin erilainen.
Omaehtoisen toiminnan ja tekemisen lisäksi median rooli lapsuudessa on myös pitkälti varjeltua, välineellistettyä tai muuten ohjattua. Onkin tärkeä löytää ja kehittää tapoja tehdä näkyväksi median merkitystä lasten ja nuorten itsensä kokemana ja heidän näkökulmastaan. Toisaalta tarvitaan herkkyyttä huomioida lasten ja nuorten moninaisuus sekä ne merkitykset, joita he medialle antavat ja millaisessa maailmassa he haluavat elää.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Oppilaat analysoivat sanomalehtia vuonna 2014. Kuvalähde: kuvaaja Nea Ilmevalta, KAVI.
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) keskeisiä tehtäviä on edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja kehittää lapsille turvallisia mediaympäristöjä. Eräänä keinona on vuosittain helmikuussa järjestettävä Mediataitoviikko, jota vietetään vuosittain ympäri Suomea esimerkiksi päiväkodeissa, kirjastoissa ja kouluissa.
KT, Erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Lähteet
Aikuisten mediankäyttö Suomessa -koonti kyselyn tuloksista. (2021). Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.
Couldry, N. & Hepp, A. (2017). The mediated construction of reality. Cambridge: Polity Press.
Harju, A., Saariketo, M., Hiltunen, K., Koski, K. & Ridell, S. (2021). ”Vähemmän kouluttavia algoritmeja”. Tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana -hankkeen loppuraportti. Tampere: Tampereen yliopisto
Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma. (1925). Helsinki: Kansakoulun opetussuunnitelmakomitea.
Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöt I ja II. (1970). Helsinki: Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (2014). Helsinki: Opetushallitus.
Salasuo, M. (toim.) (2021) Harrastamisen äärellä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2020. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Salasuo, M. (toim.) (2021) Harrastamisen äärellä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2020. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Salasuo, M. (toim.) (2021) Harrastamisen äärellä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2020. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2013). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino.
Vesterinen, O. (2011). Media Education in the Finnish School System : A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education. Helsinki: Helsingin yliopisto.