Elokuussa 2022 menehtynyt Mihail Gorbatšov (1931–2022) oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia poliittisia johtajia. Kotimaassaan Neuvostoliitossa Gorbatšov oli ristiriitainen hahmo: hän edusti uudenlaista johtajatyyppiä ja demokratisoi yhteiskuntaa, mutta hänen poliittiset reforminsa johtivat lopulta ei-toivottuun tulokseen, koko valtion romahtamiseen. Länsimaissa Gorbatšov sen sijaan oli supersuosittu. Edeltäjiään avoimempana ja lähestyttävämpänä hahmona hän tuli hyvin toimeen ulkomaisten poliittisten johtajien kanssa, mutta saavutti suosiota myös tavallisen kansan keskuudessa. Lempinimillä Gorby, Gorbi, Gorba ja Miša tunnettu johtaja keräsi valtiovierailuilla tuhatpäisiä fanijoukkoja vastaanottamaan sankariaan kuin rock-tähteä.
Gorbatšov sai poikkeuksellisen myönteisen vastaanoton myös Suomen-vierailullaan lokakuussa 1989. Kolmipäiväisen vierailun virallinen osuus järjestettiin Helsingissä. Kolmannen päivän pikavisiitin kohteena oli puolestaan Oulu. Suomalaiset vastaanottivat neuvostojohtajista viimeisen lämminhenkisen toiveikkaassa ilmapiirissä. Nuorekas uudistaja loi uskoa siihen, että maiden väliset suhteet kehittyisivät myönteiseen suuntaan. Itänaapurin johtajan vierailu teki lähtemättömän vaikutuksen aikuisten lisäksi moniin lapsiin ja nuoriin, joiden parissa Gorbatšov myös tunnettiin ja jotka saapuivat katujen varsille katsomaan harvinaista vierailua.
Tutkin vuonna 2019 Idäntutkimus-lehdessä julkaistua artikkeliani varten lasten ja nuorten muistelukerrontaa Gorbatšovin valtiovierailusta. Kiinnostus vierailua ja lapsuuden muisteluja kohtaan kumpusi omista kokemuksistani. Olin 27. lokakuuta 1989 tuhansien muiden oululaisten joukossa odottamassa Gorbaa saapuvaksi Oulun kaupungintalon edustalla.
Lasten kokemuksissa ja muisteluissa minua kiinnosti erityisesti lasten kiinnittyminen poliittiseen maailmaan, jota usein pidetään aikuisten paikkana. Halusin selvittää, mitä valtiovierailun kaltaisesta poliittisesta tapahtumasta läikkyi lasten kokemusmaailmaan, miten lapset jäsensivät poliittisia tapahtumia ja mitä tämä kaikki kertoo lasten suhteesta politiikkaan?
Lapsuutta koskevassa muistelukerronnassa Gorbatšovin vierailu kiinnittyy ennen kaikkea tapahtumakulun selostamiseen ja monenlaisiin pieniin yksityiskohtiin. Aikuisten vierailua koskevaan muistelukerrontaan verrattuna lapsuutta koskevassa muistelussa on huomattavasti vähemmän merkityksiä antavaa ja kontekstoivaa aineista. Muistelut ovat melko lyhyitä, muistikuvat fragmentaarisia ja mukana on usein aikuisen muistelijan tulkitsevaa otetta.
Osallistumisesta vierailuun kerrotaan muistelutarinoissa hyvin samantyylisesti. Tieto, lupa tai jopa kehotus osallistua tuli usein koulusta ja tapahtumaan saatettiin valmistautua pieniä Suomen ja Neuvostoliiton lippuja askartelemalla. Vierailua lähdettiin seuraamaan joko koko luokan tai muutaman luokkakaverin kanssa ja myös se, onnistuiko ulkomaisen vieraan näkeminen, kuului näiden tarinoiden vakioelementteihin.
Alakouluikäisinä vierailun kokeneiden muisteluista välittyy kuva siitä, että käsitys politiikasta, yhteiskunnasta ja niihin liittyvistä käsitteistä ei ollut vielä kovin jäsentynyttä. Heillä ei myöskään ollut kokemusta tai selkeitä muistikuvia Gorbatšovia edeltävästä ajasta, johon he olisivat voineet perestroikan ajan johtajaa verrata, kuten muisteluaineiston aikuiset ja nuoret tekivät.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Lapsena vierailun kokeneiden muisteluissa korostuukin tapahtuman merkityksellistäminen ennen kaikkea tunnetun ja kuuluisan henkilöhahmon kautta. Useampi muistelijoista kertoo myös ymmärtäneensä tapahtumahetkellä, että jotain merkittävää, jopa historiallista oli käsillä. Moni peilaa lapsuuden muistikuviaan muisteluhetken aikuisen poliittiseen ymmärrykseen ja tulkitsee sitä kautta olleensa tietämätön vierailuun ja Gorbatšoviin liittyneistä laajemmista merkityksistä.
Lapsuuden muistelukerronnan mielenkiintoisinta antia ovat pienet, näennäisesti merkityksettömät yksityiskohdat, jotka toimivat eräänlaisina muistin kiinnittäjinä ja säilyttäjinä. Esiin nousevat muun muassa vierailua varten askarrellut liput, kotiväelle jätetyt viestit ja Gorbatšovin nimen kirjoittamisen vaikeus, musta autosaattue, jossa vieras saapui sekä kännykkäpuhelu, joka teki Nokian ”halonkokoisesta” Mobira Cityman -puhelimesta maailmankuulun.
Myös Gorbatšovin kaljua päälakea koristanut syntymämerkki oli lapsille helposti mieleenpainuva yksityiskohta. Päiväkotiryhmänsä kanssa Gorbatšovin kadulla tavannut mies kertoi, että oli halunnut tapaamisen jälkeen leikkiä Gorbaa kotona. Hänen isoveljensä oli tehnyt klovnin tekokaljusta äidin kynsilakkaa apuna käyttäen sopivan rekvisiitan: syntymämerkkinä oli komeillut punainen sirppi ja vasara.
Yhtä lailla herkullisia ovat ne tarinat, joissa odotettu vieras jäi näkemättä. Eräs muistelija oli tapahtumapäivänä perheensä kanssa matkoilla, mutta muistelee visualisoineensa vierailun mielessään. Hän kertoi luoneensa mielikuvan kadun varressa toppavaatteissa lippuja heiluttaneista luokkakavereista, vaikkei edes tiennyt, missä kohdassa kaupunkia he olivat mahdollisesti olleet.
Toinen muistelija puolestaan kertoo, että hänen luokkansa oli päätynyt seuraamaan vierailua paikkaan, josta Gorbatšovin autosaattue ei lopulta kulkenutkaan. Pettymys oli suuri, sillä koko luokka oli askarrellut lippuja ja odottanut pääsevänsä hurraamaan kunniavieraalle. Harmitusta lievitti kaverin kanssa tehty reissu eläinkauppaan. Kaupassa ihasteltu punakorvakilpikonna päätyi lopulta muistelijan perheeseen lemmikiksi ja sai nimen Gorba.
Vaikka vierailulla ja kilpikonnan nimeämisellä ei olisi ollut mitään yhteyttä, annettu nimi kertoo kuitenkin paljon Gorbatšovin merkityksestä 1980-luvun lopun Suomessa. Gorba oli niin tunnettu ja niin myönteinen hahmo lastenkin maailmassa, että hänen nimensä sopi harkittavaksi jopa oman lemmikin nimeksi.
Aikalaislehdistön perusteella lapset ja nuoret otettiin Gorbatšovin vierailuun ehkä poikkeuksellisen vahvasti mukaan. Heitä haastateltiin ja kuvattiin lehtiin päiväkotilapsista teini-ikäisiin. Suurimmaksi lapsitähdeksi nousi Helsingin venäläisen koulun oppilas Mikko Kupari, joka päätyi pääsihteerin puolison Raisa Gorbatšovan epäviralliseksi seuralaiseksi ja tulkiksi kouluvierailun ajaksi. Spontaani mediahuomio tuntui kolmasluokkalaisesta oudolta ja erikoiselta, joskin siitä tuli hyvä tarina kavereille ja perhepiirissä kerrottavaksi.
Arjen politiikkakerrontaa tutkinut Pauliina Latvala on todennut, että lasten politiikkasuhteen muotoutumiseen vaikuttaa avainkokemusten ohella lasten osallistaminen poliittisiin tapahtumiin. Keräämäni muisteluaineiston perusteella Mihail Gorbatšovin Suomen-vierailusta jäi siitä kertoneille hyvin myönteinen kuva, jolla on voinut olla vaikutusta heidän käsityksiinsä politiikasta. Vaikka he eivät aikoinaan tapahtuman poliittista merkitystä täysin ymmärtäneetkään, muisteluhetkellä vierailu näyttäytyi heille poliittisena tapahtumana, johon lapsillakin oli mahdollisuus ja oikeus osallistua.
***
Televisiossa näytettyä kuuluisaksi noussutta kännykkäpuhelua lukuun ottamatta Gorbatšovin Suomen-vierailu ei ole jäänyt kovin laajalti suomalaiseen kollektiiviseen muistiin. Paikallisesti se on tärkeä tapahtuma helsinkiläisille ja etenkin oululaisille, jotka pääsivät harvemmin nauttimaan vastaavanlaisista vierailuista.
Lähteet
Koivunen, Pia, Gorbatšovin Suomen-vierailu lasten silmin. Idäntutkimus, 4/2019. (https://doi.org/10.33345/idantutkimus.88846 )
Koivunen, Pia, Mihail Gorbatšovin vuoden 1989 Suomen-vierailu muistoissa. Teoksessa Neuvostoliitto muistoissa ja mielikuvissa. Anna Helle & Pia Koivunen (toim.). Helsinki: SKS, 2022. (https://doi.org/10.21435/skst.1480)
Latvala, Pauliina, Kerrottu politiikka. Helsinki: SKS, 2013.