Olen kasvatuksen ja koulutuksen, lapsuuden ja nuoruuden sekä sukupuolihistorian teemoihin erikoistunut historiantutkija. Väittelin alkuvuodesta 2022 suomalaisten 1900-luvun alun oppikoulujen rangaistuskäytänteitä tarkastelevalla väitöskirjalla. Tutkin väitöskirjassa ennen kaikkea sitä, miten erilaiset yksilöitä määrittäneet normit vaikuttivat rangaistusten antamiseen ja saamiseen tutkimissani kouluissa. Tarkasteluun nousi myös se, kuinka aikakauden kasvatusajattelu määritti rangaistuskäytänteitä koulujen arjessa. Tutkimuksen johtopäätös oli, että rangaistukset toimivat keinona paitsi oppilaiden kurinalaistamiseen myös kategorisointiin, ja niiden avulla oppilaita jaoteltiin edelleen ”tytön” ja ”pojan” kaltaisiin kategorioihin.
Toimin historiantutkijana myös Kuulluksi-hankkeessa. Koluan läpi erilaisia arkisto- ja sanomalehtiaineistoja ja rakennan kuvaa siitä, miten sijaishuollon piirissä olleita lapsia tai heidän läheisiään on kuultu erilaisista kaltoinkohtelun kokemuksista, ja mitkä ovat olleet kuulemisen reunaehdot 1950-luvulta tähän päivään. Tarkastelen niitä hallinnollisia ja oikeudellisia reittejä, joita lapsilla on ollut kaltoinkohtelusta kertomiseen. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten lasten ja heidän läheistensä kertomuksiin on suhtauduttu ja minkälaiset, esimerkiksi lapsia itseään määrittäneet seikat suhtautumiseen ovat vaikuttaneet.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Kuulluksi-hankkeen tutkimusteemat ovat minulle entuudestaan tuttuja, vaikka väitöskirjassani keskityinkin oppikoulukasvatuksen tarkasteluun. Toimin tutkimusavustajana STM:n rahoittamassa lastensuojelun menneisyyttä tarkastellessa tutkimushankkeessa, jonka loppuraportti julkaistiin vuonna 2016. On kunnia olla mukana jatkamassa näiden tärkeiden teemojen tarkastelua Kuulluksi-hankkeessa. Emme edelleen tiedä tarpeeksi niistä mekanismeista, jotka sijoitettujen lasten kuulemista ovat määrittäneet. Kuulluksi-hankkeessa pyrimme osaltamme täydentämään tätä ymmärrystä ja tuottamaan tietoa, jonka pohjalta lastensuojelua voidaan tulevaisuudessa edelleen rakentaa.
Karoliina Puranen-Impola