Miten 1700-luvun naimattomat tytöt, joiden kuului olla neitsyitä aina avioliittoon asti, ja seksi liittyvät toisiinsa? Paljonkin. Kulttuurihistorian väitöstutkimuksessani (2020) osoitan, että 1700-luvun eliitin tytöt eivät olleet täysin tietämättömiä seksistä tai lasten syntymään liittyvistä kysymyksistä. Tämä siitäkin huolimatta, ettei varsinaista seksivalistusta tuona aikana ollut.
1700-luku oli erityisen kiinnostunut seksistä kaiken kaikkiaan. Seurapiirien galantti seurustelukulttuuri, johon myös nuoret tytöt ottivat varhain osaa, vilisi miesten ja naisten välistä flirttiä sekä kaksimielisyyksiä. Vaikka tyttöjen tulikin pitää huolta maineestaan ja siveydestään, tuppisuuna ei saanut olla. Hyvin kasvatettu neito osasi vastata flirttiin asianmukaisesti. Ajoittain tämä flirtti luisui nykytermein seksuaalisen ahdistelun puolelle. Englantilainen 18-vuotias Fanny Burney kirjasi päiväkirjaansa 1770-luvulla, kuinka eräs herrasmies kietoi väkisin kätensä hänen vyötäisilleen ja yritti vieläpä nipsaista hiuskiehkuran muistoksi. Valitettavasti kukaan muu ei huomannut tapahtumaa. Fanny kuvaili tuntemuksiaan hyvin järkyttyneiksi. Neitsyen vietteleminen olikin yksi suurimpia 1700-luvun miesten seksifantasioita. Se osoitti aikakauden ajattelun mukaan mieheyttä parhaimmillaan. Tämä innostus näkyi valitettavasti myös lapsiprostituoitujen suuressa määrässä, varsinkin Lontoossa, joka oli vuosisadan ainoa miljoonakaupunki ja seksikaupan keskus.
On totta, että varsinkin ylempien säätyjen keskuudessa morsiamen tuli olla neitsyt, toisin sanoen fyysisesti koskematon, astellessaan alttarille. Tämän ihanteen on tulkittu liittyneen ennen kaikkea perimysjärjestyksen laillisuuden varmistamiseen. Esimerkiksi aatelisperheissä oli ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että syntyneet lapset olivat varmasti aviomiehen siittämiä. Kun DNA-testejä ei ollut saatavilla, vain vaimon seksuaalinen nuhteettomuus varmisti, että aatelisarvo periytyi oikealle henkilölle. Alemmissa säädyissä, joissa omaisuutta ei ollut niin paljoa jaossa, tämäkään ei ollut kovin tarkkaan. Kihlapari saattoi aloittaa yhdyselämän ennen papin aamenta, kuten maaseudulla oli ollut vuosisatoja tapana, ja myös muut fyysiset hellyydenosoitukset olivat sallittuja.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Myös eliitin tytöille erilaiset fyysisesti kontaktit olivat sallittuja, kunhan kaikki tapahtui vaatteet päällä ja mieluiten vielä esiliinan ollessa mukana. Neidot jakoivat kosijoilleen suukkoja tai pitelivät heitä kädestä salien nurkkauksissa ja vaunujen hämärässä. Noin kymmenvuotias Eugenia Wynne kirjasi päiväkirjaansa 1789 lukuisia kertoja, jolloin hän oli saanut helliä suukkoja. Kaikki eivät toki malttaneet odottaa avioelämän aloittamista. 14-vuotias Lady Emily Lennoxilla oli tiettävästi jonkinlainen seksuaalinen kohtaaminen sulhasensa Jamesin, Kildaren jaarlin kanssa joulupäivänä 1746. Lady Emily muisteli tätä kohtaamista kirjeessään aviomiehelleen kuusitoista vuotta myöhemmin. Kyse oli siten merkittävästä tapahtumasta, vaikka asiaan viitattiinkin vain vihjaillen.
Aiemmin on oletettu, ettei naimattomia tyttöjä huolittu synnytyskamariin avuksi, eikä heitä vihitty lapsensaannin saloihin. Tämä ei näytä pitäneen paikkaansa ainakaan 1700-luvun kohdalla. Monet väitöstutkimukseni aineiston tytöt tiesivät hyvin, miten lapsia syntyi. Tieto on voinut kertyä suullisena joko äidiltä ja muilta vanhemmilta naisilta sekä vanhemmilta siskoilta. On myös muistettava, että ihmiset asuivat lähekkäin ja lapset oppivat tarkkailemalla ympärilleen. 17-vuotias Betsy Wynne tokaisi perheen tuttavasta: ”Madame de Bombelles odottaa taas lasta. Eikö hän ikinä kyllästy tekemään niitä mahdottomia tenavia? Olen iloinen, ettei hän ole täällä synnytyksen ajan.”
Hääyö oli joka tapauksessa merkittävä tapahtuma ja aiheutti jännitystä. Näin intiimeihin asioihin historiantutkijan on yleensä vaikea päästä käsiksi, mutta onneksi joitain pieniä palasia olen onnistunut löytämään. 15-vuotias Lady Sarah Bunbury (os. Lennox) kertoi hääyöstään vuonna 1762, ettei hän hääpäivänään jännittänyt, mutta oli seuraavana päivänä ”10 000 kertaa enemmän kauhuissaan.” Olen tulkinnut tämän niin, että ensimmäinen seksuaalinen kohtaaminen tuoreen aviomiehen kanssa oli ollut hermoja raastava. Sen sijaan kihlautunut Lady Maria Josepha Holroyd ei malttanut odottaa hääyötään. Hän kirjoitti ystävättärelleen syyskuussa 1796 että: ” En voi olla riittävän neitseellinen, sillä sydämessäni iloitsen, että asiat johtavat viimein lopputulokseen.”
Aikalaiset suhtautuivat tyttöjen seksuaalisuuteen kahtalaisesti. Toisaalta ymmärrettiin, että se oli tärkeä osa aikuiseksi kasvamista ja siten edellytys avioliitolle ja omien lasten saamiselle. Puberteetin tiedettiin kuitenkin olevan ongelmallista aikaa. Nuoret olivat vielä kypsymättömiä, vaikka seksuaalinen mielenkiinto heräsikin. Siksi vanhempien täytyi pitää huolen siitä, etteivät he toimineet hallitsemattomasti. Äärimmilleen mennessään hallitsemattomat halut aiheuttivat sen, että kohtu saattoi lähteä liikkeelle ja aiheuttaa tytölle erilaisia sairauksia. Erityisesti masturbointia pidettiin haitallisena, sillä ajateltiin, että kun tytöt pääsivät tämän paheen makuun, heitä eivät miehet enää kiinnostaneet. Poikien kohdalla itsetyydytystä pidettiin jopa fyysisesti vaarallisena. Joka tapauksessa aikalaislähteet osoittavat sen, että tyttöjen seksuaalisuus 1700-luvulla ollut passiivista, vaan, että sitä pidettiin olennaisena osana tyttöjen kehitystä.
Henna Karppinen-Kummunmäki
Lähteet
Karppinen-Kummunmäki, Henna: Tyttöjen vuosisadat. Lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle. Avain 2022.
Karppinen-Kummunmäki, Henna: Elite English Girlhood in the Eighteenth Century. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis. Sarja – Ser. B osa – tom. 519. Humaniora. Turku 2020.