Lapsuuden ja tulevaisuuden vuosisata: 1800-luku, modernisaatio ja uusi digitaalinen aineisto

Lapsuus modernin murroksessa

”Lystihän se on, kun köyhä lapsi pääse ihmisyyttä oppimaan.”

Näin kerrottiin erään talosta taloon kiertäneen 10-vuotiaan ruotitytön sanoneen Simossa
vuonna 1872, kun häneltä kysyttiin, miltä kouluun pääseminen tuntui. 150 vuotta sitten
suomenkielisten lehtien lukijakirjeissä keskusteltiin kansakouluista, joiden perustaminen oli
tullut mahdolliseksi vuoden 1866 Kansakouluasetuksen myötä. Koulujen perustamisesta
päättivät paikallisyhteisöt, jotka myös vastasivat opinahjon kustannuksista. Näin ei
kuitenkaan läheskään joka puolella nopeaan tahtiin käynyt, sillä kansakoulujen vastustus oli
kiivasta eri puolilla maata. Vastustajien mukaan kansakouluissa tehtiin vain herroja, ja lapset
osasivat kyntää oppia käymättäkin. Kansakoulun suosijat puolestaan teroittivat, ettei
kansakoulua tehty nykyhetkeä vaan tulevaisuutta varten.

Laajassa kuvassa kansakoulukeskustelussa oli kysymys siitä, että 1800-luvun kuluessa lapset
ja lapsuus saivat uuden, ennen näkemättömän yhteiskunnallisen merkityksen. Aikaisemmin
kouluun pääsivät vain harvat ja valitut, mutta 1800-luvulla kouluja alettiin perustaa kaikille.
Lapsiin panostettiin muutenkin uudella tavalla. Heille alettiin kirjoittaa kirjallisuutta ja heitä
varten alettiin toimittaa lehtiä. Suomessa esimerkkejä tästä ovat vaikkapa juuri kansakoulu-
uudistus, Topeliuksen sadut tai jo 1850-luvulta lähtien suomeksi julkaistut lastenlehdet.
Lapsia varten syntyi myös kokonaan uusia ammattiryhmiä, kuten kansakoulunopettajat ja
kätilöt.

Kehityksen taustalla oli modernisaatioprosessi. Teollistuminen, kaupungistuminen, liikenne-
ja tietoliikenneyhteydet sysäsivät yhteiskunnat yksi kerrallaan jatkuvaan liikkeeseen.
Muutokset ulottuivat myös maaseudulle, jossa oli eletty vuosisatoja melko muuttumatonta
elämää. Koulujen ja sanomalehtien lisäksi osaksi ihmisten elämää tulivat muun muassa rautatiet ja kauppapuodit. Samanaikaisesti paikallishallinto uudistettiin ja valta alkoi siirtyä
kirkolta yhä enemmän itse paikallisyhteisölle. Alamaiset alkoivat hiljalleen muuttua
kansalaisiksi.

Maailman muutoksen jäsentämiseen tarvittiin uudenlaista tietotaitoa, joka ei vanhaan
tapaan välittynyt enää vain paikallisesti ja sukupolvelta toiselle. Vanhojen rakenteiden
murtuessa perinnäinen tieto ei enää riittänyt, vaan tarvittiin uutta ylipaikallista tietoa, jota
saatiin kouluista, kirjoista ja lehdistä. Tietoa tarvittiin niin uuteen elämään tehdastyöläisenä
kaupungeissa kuin uusien maanviljelysmenetelmien omaksumiseen maaseudulla. Lapset
nousivat esiin, koska lapsuus on uuden oppimisen aikaa. Monen aikalaisaikuisen oivallus
olikin, että uutta maailmaa ei rakennettu itselle vaan tulevia polvia varten.

Uusi käsitys ajasta

Pohjimmiltaan lapsien ja lapsuuden uusi merkitys liittyi kokemisen rakenteen muutokseen, joka puolestaan oli kytköksissä ajan käsittämisen ymmärtämiseen. Aikaisemmassa esimodernissa agraariyhteiskunnassa maailma muuttui vain hitaasti. Tällöin traditiolla ja menneisyyden tuntemisella oli tärkeä asema tulevaisuuden ennakoimisessa siitä yksinkertaisesta syystä, että asiat menivät yleensä niin kuin ennenkin. Maailman menon
uskottiin laajasti olevan myös Jumalan eikä ihmisen määrittämää. Aika hahmottuikin ennemmin vuodenkiertoa mukailevana syklinä kuin jatkuvana eteenpäin menona. Modernisaation myötä tämä kokemisen rakenne alkoi vähitellen muuttua. Kun kaikki ympärillä lähti maailmaa muuttavaan liikkeeseen, niin tulevaisuudesta tuli uudella tavalla avoin, sitä oli vaikea enää hahmottaa tai ennakoida entiseen tapaan menneisyyden tapahtumien avulla. Samaan aikaan teknologinen kehitys vahvisti ihmisten käsitystä siitä, että historian kulku on sittenkin ihmisten eikä Jumalan käsissä. Aika alettiin ymmärtää paljon selvemmin nykyisellä tavalla eli lineaarisesti aina vaan eteenpäin kulkevana. Luottamus Jumalaan historian tapahtumien säätäjänä alkoi vaihtua ajatukseen siitä, että ihmiskunta edistyy. Tästä tuli hiljalleen koko länsimaisen ajattelun pohjavire. Kaikki tämä näkyi myös yhteiskunnan hallitsemisessa, joissa pelkkä ylhäältä päin sanelu muuttui hiljalleen tavallisia ihmisiä osallistuttavaksi toiminnaksi.

Kaiken tämän seurauksena tulevaisuudesta tuli ihmisille ennennäkemättömän tärkeä aikahorisontti menneisyyden ja nykyisyyden kustannuksella. – Ja tämä on se murros, jossa lapsuus sai uuden, entistä yhteiskunnallisemman merkityksen. Modernissa maailmassa tulevaisuus oli vaikeasti hahmotettava, mutta se konkretisoitui nousevassa polvessa, lapsissa ja nuorissa. Lapset symboloivat ja edustivat tulevaisuutta. Niinpä lapsuus sellaisena käsitteenä, jonka me nyt tunnemme, muotoutui kokemuksellisesti osana 1800-luvulla
modernisaatioprosessia.

Translocalis- tietokanta uutena aineistona

Lasten uusi asema näkyy hyvin uudessa Translocalis-tietokannassa, joka on julkaistu osana Kansalliskirjaston Digitaalisia aineistoja. Kokoelmaan on koottu paikallisyhteisöjen nimissä vuoteen 1885 mennessä suomenkielisissä lehdissä julkaistut lukijakirjeet, joita on yhteensä noin 72 000 kaikkialta Suomesta ja myös ulkomailta. Tietokannan käyttöliittymän avulla voi lukea, hakea ja suodattaa näitä kirjeitä. Kokoelman kirjeissä lapsi- tai lapsuus-sana on mainittu jossain muodossaan miltei joka neljännessä kirjeessä. Lapsuuteen kiinteästi liittyvä koulu-sana puolestaan on mainittu melkein joka viidennessä kirjeessä. Yhteensä nämä kirjeet muodostavat kymmenien tuhansien kirjeiden historiallisen aineiston, jota ei aikaisemmin kokonaisuudessaan ole käytetty lapsuuden historian tutkimiseen. Kokonaisuudessaan Translocalis on varhaisin suomenkielisten ihmisten omakätisesti kirjoittama, laaja historiallinen tekstikorpus.

Translocalis sisältää myös itse lasten kirjoittamiksi tunnistettuja kirjeitä. Kategorian ”koulun oppilas” alta löytyy 69 kirjettä, joiden joukossa on nuoria kirjeiden kirjoittajia. Kokoelmassa on myös eroteltu tunnistettuja lapsuuteen liittyvien ammattiryhmien edustajien kirjeitä. Mukana on noin 700 kansakoulunopettajien ja 500 kiertokoulunopettajien kirjoittamaa kirjettä. Lukkarien kirjeitä on yli tuhat ja onpa mukana myös 16 kätilöjen kirjoittamaa kirjettä.

Translocalis tuo uusia mahdollisuuksia lasten historian tutkimukseen aikakaudella, jolloin moderni lapsuus syntyi ideana ja instituutiona. Tietokanta voi syventää käsitystä myös 1800-luvusta ”lasten tai lapsuuden vuosisatana”, vaikka Ellen Keyn kuuluisan teesin mukaan vasta seuraavaa vuosisataa on näin luonnehdittu. Vasta lapsuuden määrittyminen modernina ilmiönä 1800-luvulla mahdollisti 1900-luvun lasten vuosisatana, jolloin huomio kiinnittyi uudella tavalla lasten oikeuksiin.

Lapset saivat 1800-luvulla roolin edustaa uudella tavalla tulevaisuutta nykyisyydessä osana edistysuskoa, jolla oli valtava voima muuttaa maailmaa. Itse kamppailemme nykyään tämän voiman varjopuolien kanssa, kun sama usko edistykseen johti lopulta laajoihin ympäristötuhoihin ja ilmastonmuutokseen. Tämän jäljiltä olemme tilanteessa, jossa tulevaisuushorisontissamme on enemmän uhkakuvia kuin uskoa parempaan huomiseen. Vaikka 1800-luvun ihmisten luontokäsityksessä ei ole nykyajassa opittavaa, heidän vuoret tieltään siirtävässä optimismissaan kyllä on. Usko tulevaisuuteen sekä yhteiskunnan kehittämiseen lapsia ja tulevia polvia varten onnistuttiin tuolloin valjastamaan ihmisiä yhdistäväksi voimaksi. Näin se auttoi selättämään mahdottomiltakin tuntuvia esteitä ja ongelmia. Lapsuus käsitteenä ja instituutiona on tämän edistysuskon vesa.

Lähteet

Tutkimuskirjallisuus

Haapala, Pertti. Sosiaalihistoria. Johdatus tutkimukseen. SHS 1989.

Koselleck, Reinhart. Futures past. On the semantics of historical time. MIT Press cop. 1985

Kokko, Heikki. 2021. “Temporalization of Experiencing – First-Hand Experience of the Nation in Mid-Nineteenth Century Finland”. In Lived Nation as the History of Experiences and Emotions in Finland, 1800–2000, edited by Ville Kivimäki, Sami Suodenjoki & Tanja Vahtikari. London: Palgrave. https://doi.org/10.1007/978-3-030-69882-9_5

Kokko Heikki & Pääkkönen Tuula 2022. Translocalis-hanke: Varhainen kansalaisyhteiskunta katveesta esiin ja digitaaliseksi kulttuuriperinnöksi. Tietolinja, 2022(2). 

Pulma, Panu 1994. Vaivaisten valtakunta. Teoksessa Jaakkola, Jouko, Pulma, Panu, Satka, Mirja, Urponen Kyösti (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Helsinki: Sosiaalisen Turvan Keskusliitto.

Pulma, Panu & Turpeinen, Oiva 1987. Suomen lastensuojelun historia. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Tietokannat

Heikki Kokko, Translocalis-tietokanta. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 2023. https://digi.kansalliskirjasto.fi/collections?id=742. Luettu 22.3.2023.

Paikallislukijakirjeet

Glonsti. Simosta. Oulun Wiikko-Sanomia no. 42, 19.10.1872 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482802 Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot.

-s -n. Kullaalta Satakunta no. 4, 22.2.1873. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/431880 Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot.

H. K-nen. Kiihtelysvaaralla huhtikuun 5 p. Suomalainen Wirallinen Lehti no. 47, 20.4.1872 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/416838 Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot.

J. J-nen. Ilomantsista. Suomalainen Wirallinen Lehti no. 58, 16.05.1872 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/416794 Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot.