Vuonna 1955 rakastettu suomalainen säveltäjä, laulaja ja kapellimestari Georg Malmstén esitti kappaleen, josta tuli osa 1900-luvun loppupuolen suomalaista kansanperinnettä. Kappaleen sanoitti tuottelias Helena Eeva, salanimeltään Asser Tervasmäki. Kappaleen sanat, etenkin valppauteen kehottava kertosäe, ovat iskostuneet monen suomalaisen muistiin. Tämän artikkelin kirjoittaja on oppinut ne äidiltään. Vaikka synnyin Ruotsissa yli 20 vuotta Lasten liikennelaulun ensiesityksen jälkeen, laulun sävelmä ja sanat ovat välittyneet suullisena kansanperinteenä sukupolvelta toiselle.
Liikennekasvatuksellisia lauluja sävellettiin varhain autoistuvissa Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla. Irving Caesarin Songs of Safety, turvallisuuslaulut, varoittivat vaaroista liikenteessä ja työmailla, ja kasvattivat valppauteen kaupunkiympäristössä sekä luottavaiseen asenteeseen virkavaltaa kohtaan. Suomessakin liikenteen vaaroihin havahduttiin 1930-luvulla. Varsinaista liikennevalistusta alettiin kehittää 1950-luvun kuluessa.
Lasten liikennelaulu -lyhytelokuvan tuotti Tapaturmantorjuntayhdistyksen Liikennejaosto Talja ja se on vuodelta 1960. Lähde: Liikenneturvan youtube-sivusto.
Liikennevalistuksella pyrittiin kasvattamaan sekä lapsia että aikuisia kuuliaisiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi, jotka hyväksyisivät yhteiskuntajärjestyksen ja pyrkisivät aktiivisesti ylläpitämään sitä. Ja mikä tärkeämpää – ymmärrettiin, että viesti jäisi paremmin mieleen, jos se esitettäisiin viihteellisessä muodossa.
Lasten liikennelaulun tilaaja oli Talja ry (Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaosto). Taljan jäseniin kuului vuonna 1951 työnantajien edustajia, vakuutusyhtiöitä, kaupunkien ja kuntien edustajia, muita järjestöjä sekä yksityishenkilöitä. Koska Talja sai 1950-luvun alusta lähtien julkista rahoitusta liikennevakuutusjärjestelmän kautta, etenkin autoilijoita edustavat jäsenyhdistykset kokivat, että autoilijat rahoittivat liikenneturvallisuuden edistämistä Suomessa. Talja ry pyrki mieluummin painottamaan yksilön vastuuta asennekasvatuksen kautta kuin lobbaamaan lainsäädännön muutoksien puolesta.
1950-luvun alussa huolestuttiin lasten liikenneonnettomuuksien jyrkästä kasvusta Suomessa. Liikennetapaturmien ja -kuolemien huippuvuodet olivat kuitenkin edessäpäin. Vasta 2000-luvun alussa liikennekuolemat vähenivät 1950-luvun alun tasolle. Tiina Männistö-Funk on havainnut, että Taljan tuottamissa liikennevalistusmateriaaleissa 1950- ja 1960-luvulta lapset liikkuivat itsenäisesti ja omatoimisesti kaduilla ja teillä. Heitä kehotettiin siksi valppauteen ja vastuunottoon. Toisenlaista pedagogiikkaa edustivat lasten liikennekaupungit, joissa lapset pääsivät kokeilemaan liikenteessä liikkumista varsinaiselta liikenteeltä suljetuissa olosuhteissa. Lasten liikennelaulukin esitettiin ensimmäistä kertaa tällaisessa liikennekaupungissa.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Maailman ensimmäinen opetuskäyttöä ja liikennekasvatusta varten suunniteltu liikennekaupunki oli ehkä Mansfield, Ohion Safety Town, joka avattiin vuonna 1937. Heti seuraavana vuonna Ison-Britannian kuljetusministeri avasi Lontoon Tottenhamiin liikennepuiston Model Traffic Area No. 1, jota nykypäivänä ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Viihteelliset ajoradat olivat kuuluneet maailman huvipuistojen nähtävyyksiin aikaisempinakin vuosikymmeninä, mutta ennen ensimmäistä maailmansotaa patentoidut törmäilyautot eivät suoranaisesti kannustaneet turvalliseen liikennekäytökseen.
Suomen ensimmäiset lapsille tarkoitetut liikennekaupungit olivat väliaikaisia rakennelmia. Pysyviä liikennepuistoja alkoi valmistua jo 1950-luvun puoliväistä lähtien (Tampereella 1956, Helsingissä ja Turussa vuonna 1958, Oulussa 1965). Ensimmäiset liikennekaupungit olivat kaupallisia yhteistyöhankkeita. Vuonna 1953 Stockmann pystytti liikennekaupungin tavaratalon sisätiloihin yhteistyössä Talja ry:n ja Helsingin liikennepoliisin kanssa. Lapset pääsivät harjoittelemaan liikennesääntöjä polkupyörillä ja -autoilla. Harjoittelun päätteeksi he saivat oman leimatun ”ajokortin”.
Vuonna 1954 Suomen Autoklubi ry ja paikalliset rakennusyritykset Lahden ja Hämeenlinnan alueelta valmistivat kasattavan liikennekaupungin, joka toimi niin sisä- kuin ulkotiloissa. Liikennekaupungin lainaaminen oli maksutonta, sillä se toimi yritysten mainostauluna.
Lasten liikennelaulun ehkä ensimmäinen esitys tallentui uutisfilmiin (Finlandia-katsaus n:o 274). Helsingin liikennepuiston avajaisten yhteydessä. Laulu ei ole tallentunut ääniraidalle, mutta filmillä näkyy Georg Malmstén johtamassa lapsikuoroa. Georg Malmstén toimi vuosina 1948–1965 Helsingin poliisisoittokunnan kapellimestarina ja esiintyi liikennepoliisin univormussa. Uutisfilmissä näkyy myös liikennepuiston vilskettä ja poliisin nukketeatterin esitystä liikenneturvallisuudesta.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Poliisin nukketeatteri oli liikennepuiston ja liikennelaulun ohella kolmas liikennekasvatuksen menetelmä, jota voisi kutsua opetusviihteeksi (edutainment). Nukkien valmistaja oli venäläissyntyinen Irina Batujeva, Helsingin Venäläisen Studion ja Suomalaisen Nukketeatterin perustaja. Nukketeatterin rakennuksesta, käsikirjoituksesta ja esityksestä vastasivat poliisit. Helsingin Sanomien toimittaja vitsaili, että ”kyseessä on ilmeisesti poliisivaltio”.
Osa nukketeatterin varusteista oli länsisaksalaista tuontitavaraa – ehkä myöskin päähenkilö, ”liikenne-Kasperi” (Verkehrskasper), Hampurin poliisin innovaatio vuodelta 1948. Saksassa ”poliisinukketeatteri” on rakastettu perinne, joka juontaa juurensa Weimarin tasavallan aikaiseen kasvatukselliseen nukketeatteriin. Poliisin järjestämistä kasvatuksellisista nukketeatteriesityksistä tuli trendi 1950-luvulla Pohjoismaissakin.
Viihteen merkitys liikennekasvatuksessa oli siis kansainvälisesti tunnustettu. Eikä pelkästään lasten liikennekasvatuksessa – 1950-luvulta lähtien Talja ry tilasi kuuluisilta iskelmätähdiltä liikenneturvallisuusaiheisia kappaleita jokavuotisiin liikenneviikot-tempauksiinsa. Taljaa arvosteltiinkin ”autoilijoiden rahojen” eli liikennevakuutusten kautta kerättyjen varojen haaskaamisesta turhanpäiväiseen viihteeseen. Taljan vastaus oli, että laulu oli pitemmän tähtäimen investointi, joka maksoi vain 0,01–0,02 prosenttia budjetista (Salovaara 1976, s. 175).
Joskus kaupallisen ja valistuksellisen viihteen rajanveto oli epäselvää. Vuonna 1966 syntyi varsinainen hitti, kun kolmevuotias Mari Laurila äänitti Sauvo ”Saukki” Puhtilan sanoittaman käännösversion saksalaisesta iskelmästä Fahr langsam, Papi. Kappaleen tekijä Hans Blum kirjoitti useitakin liikenneaiheisia kappaleita, mutta yksikään niistä ei saavuttanut Suomessa sellaista suosiota kuin Aja hiljaa, isi. Iskelmä-lehden kriitikko totesi, että liikennepropagandana kappale vei ”kirkkaan voiton Taljan tähänastisista viisuista”.
Mari Laurilan vanhemmat olivat tunnettuja muusikkoja, jotka tekivät myös liikennevalistuselokuvan yhteistyössä Talja ry:n kanssa. Ehkei ollut sattumaa, että ”Saukki” sanoitti samana vuonna Taljalle varsinaisen liikennelaulun Sopu vie eteenpäin (myös tunnettu nimellä ”Talja Polkkis”). Osa Taljan liikennelauluista vaipui unholaan, mutta muutamista tuli ikivihreitä lukuisien suosittujen artistien versioimina. Lasten liikennelaulun suosio näkyy mainoslauseissa ja viittauksissa uutisjutuista tietokonepeliarvosteluihin vielä 2000-luvullakin.
Liikennelaulujen sanoituksista voi tunnistaa kaksi perusviestiä. Lauluissa painotettiin liikenteen vaaroja kaupungistuvassa ja autoistuvassa yhteiskunnassa. Koska autojen määrä yhä kasvaa, tuntuu liikennelaulujen varoittava sanoma yhä ajankohtaiselta. Lasten liikennelaulun varoittavaa kertosäettä lainataan edelleen mielellään mielipidekirjoituksissa, pääkirjoituksissa ja pakinoissa: ”muista aina, liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä”…
Toinen perusviesti on kuulijan ja yleisön vastuuttaminen ja voimaannuttaminen. Laulujen tavoitteena oli opettaa omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta sekä lapsille että aikuisille, jotta heistä kasvaisi vastuullisia kansalaisia. Vaikka Georg Malmsténin laulama Lasten liikennelaulu oli pirteä marssi, ja Katri-Helenan, Kauko Käyhkön ja Hootenanny-trion Sopu vie eteenpäin synkopoiva folk-iskelmä aikuisemmalle yleisölle, edustivat molemmat Taljan suosimaa yksilökeskeistä asennekasvatusta, jossa ratkaisuja ei etsitty liikenteen suunnittelusta tai lainsäädännön uudistuksista.
Yksilön vastuuttamisesta huolimatta Lasten liikennelaulussa esiintyy kaksi aikuista auktoriteettia, joiden edustamaa järjestystä ei kyseenalaistettu: poliisi ja äiti. Laulun kolmannessa säkeistössä esitellään poliisisetä auttavaisena ja turvallisena hahmona, johon voi pahan paikan tullen aina luottaa. Toinen auktoriteettihahmo on neljännessä säkeistössä mainittu äiti. Toisin kuin poliisisetä, äidin rooli on etäisempi. Hän ei riennä pelastamaan lastaan liikenteen vaaroilta, sillä lapsen tehtävä on oppia pärjäämään omin neuvoin. Sen sijaan lapsi on velvollinen pitämään itsestään huolta, koska lapsi ei saa aiheuttaa äidille murheita!
Lasten liikennelaulun sanoitus kiristi tunteiden tasolla välttämään liikenteen vaaroja. Lapsen tuli kantaa vastuu liikenteessä, ei pelkästään omasta hengestään ja terveydestään, vaan myös äitinsä tunteista. Kiinnostavaa kyllä, laulun sanoituksessa on osittain samoja piirteitä kuin uskonnollisissa lasten ja nuorten runoissa 1900-luvun alussa:
Oi rakas Isä, suuri on
(E. S-s., ”Vuoden vaihteessa”, Nuorison Ystävä 15.1.1910)
Sun rakkautesi,
Siinä on turva verraton
heikkojen lastesi!
Pois, pois, luokse Jeesuksen
(Kaarlo setä, ”Pois, pois!” Lasten ystävä 1.5.1915.)
mä matkallani aina rientelen.
Siell’ on turva verraton;
saan siellä olla täysin huoleton.
Sanoittaja Helena Eeva oli syntynyt vuonna 1925, mutta hän oli ehkä kuullut tämän kaltaisia runoja ja lauluja lapsuudessaan. Toisin kuin hengellisissä lauluissa, Lasten liikennelaulun ”turva verraton” on lapsen oma ”valpas mieli”. Laulun sanomaa voi siis tulkita sekulaarina kansalaiskasvatuksena. Kasvavan lapsen pitää ottaa vastuu itsestään eikä luottaa sokeasti korkeampaan voimaan – paitsi virkavaltaan.
Lähteet
Aja hiljaa isi. (1966). Tuottaja: Veikko Laihanen Oy. Tilaaja: Talja ry.
Finlandia-katsaus 274. Ohjaaja Allan Pyykkö. Suomi-Filmi Oy 1955.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (digi.kansalliskirjasto.fi)
Lasten liikennelaulu. (1955). Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Asser Tervasmäki (= Helena Eeva). Es. Georg Malmstén ja Odeon-orkesteri. Odeon PLD 125.
Liikennevaarat vähemmiksi. (1954). Tuottaja Veikko Laihanen Oy 1954. Tilaaja Tapaturmantorjunta ry.
Parkko, Sinikka. (2007). “Vuosisata suomalaista autoilua.” Tilastokeskus – Statistics Finland.
Pohlmann, Holger. (2009). ”’Seid ihr alle da?’ 60 Jahre Polizeiverkehrskasper.” Polizeibericht2008, Polizei Hamburg.
Pryor, Francis. (2018). Paths to the Past: Encounters with Britain’s Hidden Landscapes. Penguin.
Pälli, Erkki. (1966). “Kotimaiset.” Iskelmä n:o 6, s. 44.
Salovaara, Esko. (1976). TALJA – Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaosto. Liikenneturva – Liikenneturvallisuustyön Keskusjärjestö ry 1935–1973. Vammalan Kirjapaino Oy.
Talja Polkkis. (1966). Tuottaja Veikko Laihanen Oy. Tilaaja: Talja ry.