Millaiset esineet kuuluvat olennaisesti lapsuuden muisteluun? Säilytätkö jotakin lapsuuteen kuuluvaa tälläkin hetkellä kotonasi? Mitä tuon esineen katselu ja koskettaminen sinulle merkitsevät? Tai onko esineessä ehkä jokin tuoksu, joka on sinulle tärkeä?
Viimeaikainen tutkimus lapsuuden muistoesineistä on osoittanut, että merkitykselliset esineet voivat olla varsin arkisia ja säilyä varsin sattumanvaraisesti (ks. esim. Huhn 2018). Henkilökohtaisten dokumenttien kuten valokuvien ja kirjeiden säilyttäminen on usein tietoista ja systemaattista, mutta esimerkiksi lapsuudessa rakkaiden lelujen säilyttäminen läpi myöhemmän elämän ei välttämättä ole mahdollista. Merkityksellisiksi esineiksi valikoituvatkin usein toisista, rakkaista ihmisistä muistuttavat tavarat, jotka eivät välttämättä ole saataessa olleet ilmeisiä säilytettäviä muistoesineitä (Huhn 2018).
Merkitykset latautuvatkin esineisiin usein jälkikäteen, esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan evakkoon lähtevät eivät tienneet matkaan lähtiessään, etteivät enää tulisi pääsemään kotiin, vaan heidän mukanaan kantavat tavarat olisivat ainoita muistutuksia menetetystä kodista ja kotiseudusta. Matkasta selvinneet esineet kantoivat mukanaan menetetyn kodin tunnelmaa ja sen mukana kadonnutta maailmaa.
Lapsuusmuistoja katoaa usein myös kotitalon ja sukulaisten omistamien paikkojen myynnin ja talojen purkamisen ja uudisrakentamisen yhteydessä. Joskus tällaiset kohteet voidaan dokumentoida valokuvaamalla tai videoimalla eli siirtämällä materiaalinen kulttuuri digitaaliseen muotoon. Kuvien kautta menneet kokemukset on mahdollista palauttaa mieleen tuoksuja ja tuntumia myöten. Tätä muistin materiaalisuuden ja aistimellisuuden yhteyttä on viime aikoina pyritty tutkimaan, vaikka sen sanallistaminen ja tavoittaminen onkin haastavaa.Vai miten itse kuvailisit sitä tunnelmaa, joka vallitsi 1970-luvun maaseudulla sijaitsevassa mummolassa? Tai muistoja 1980-luvun elektroniikkapelien äänistä ja pelaamisesta ensi kertaa Helsingin tädin parvekkeella?
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
SENSOMEMO-projektissa tutkitaan muistoesineitä ja aistimuistoja
Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2020 alkaneessa SENSOMEMO-tutkimusprojektissa tarkastellaan esineisiin liittyviä muistoja ja merkityksiä. Keskitymme erityisesti kotien muistoesineisiin ja siihen, miten ne kietoutuvat omistajiensa elämänhistoriaan ja millaisia aistikokemuksia ja muistojen kerroksia niihin liittyy.
Hankkeessa tarkastellaan esineitä eri tavoin, esimerkiksi affektiivisista, ei-kielellisistä tietämisen tavoista, tunnelmista ja aistikokemuksista käsin sekä esineisiin kiinnittyvän muistelun ja tarinoiden näkökulmista. Lähestymme esinesuhteita kahden tutkimushankkeessamme keskeisen käsitteen, omaelämäkerrallisen materiaalisuuden ja tunnelman kautta (ks. Koskinen-Koivisto 2021, tulossa; Kajander, tulossa). Näitä käsitteitä on käytetty erillään toisistaan erillisten tutkimusotteiden, elämäkerrallisen ja muistitietotutkimuksen (ks. esim. DeNardi 2016) ja aistietnografiaa soveltavan antropologisen tutkimuksen (esim. Pink, Leder Mackley & Moroşanu 2014) piirissä.
Tutkimusaineistona kertomuksia ja valokuvia esineistä
SENSOMEMO hankkeessa tehdään yhteistyötä arkisto- ja museokentän kanssa. Suunnittelemme aistimuistoihin keskittyvää esinetyöpajaa Museoiden tallennus ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKOn arjen dokumentointiin keskittyvän pooli 3 museoiden työntekijöille. Työpajan jälkeen tulemme järjestämään myös yleisölle suunnattuja esinetyöpajoja poolin museoiden kanssa.
Yhteistyössä museoiden kanssa kerättävän aineiston lisäksi teemme videohaastatteluja sekä etänä että koronatilanteen helpotuttua myös haastateltavien kodeissa ja keräämme valokuvia esineistä ja esinekokonaisuuksista. Kysymme haastateltavilta, millaisia tarinoita ja aistimuistoja esineisiin liittyy ja miksi niistä on tullut tärkeitä. Tarkastelemme tutkimusryhmässämme myös omia esinesuhteitamme ja aistikokemuksiamme, sillä aistiva havainnointi ja sen refleksiivinen tarkastelu toimivat keskeisinä ruumiillisen aistitiedon kanavina ja menetelminä (ks. Pink 2009, 38–40; Koskinen-Koivisto & Lehtovaara 2020). Suunnittelemme myös kirjoitus- ja valokuvakeruuta yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kanssa vuodelle 2022.
Lisätietoja aineistonkeruusta ja hankkeen kuulumisia voi lukea osoitteesta www.sensomemo.fi.
Näytä koko kuva
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan
Kirjallisuutta
De Nardi, Sarah 2016: The Poetics of Conflict Experience. Materiality and Embodiment in Second World War Italy. London and New York: Routledge.
Huhn, Ariana 2018: Biographical Objects, Affective Kin Ties, and Memories of Childhood. Journal of the History of Childhood and Youth 11:3, 403–420. DOI 10.1353/hcy.2018.0052
Kajander, Anna 2021 (forthcoming): Books create a cozy atmosphere. In Marija Dalbello & Kirsti Salmi-Niklander (eds.) Reading home cultures through books. Oxfordshire: Routledge.
Koskinen-Koivisto, Eerika 2021 (forthcoming): Material Memories – Narrating and Reconstructing Experiences about Displaced Childhood during the Second World War. Narrative Culture.
Koskinen-Koivisto, Eerika & Lehtovaara, Tytti 2020: Embodied Adventures: An Experiment on Doing and Writing Multisensory Ethnography. In Tuuli Lähdesmäki, Eerika Koskinen-Koivisto, Viktorija Čeginskas & Aino-Kaisa Koistinen (toim.), Challenges and Solutions in Ethnographic Research: Ethnography with a Twist, 21–35. London and New York: Routledge.
Pink, Sarah, 2014: Doing Sensory Ethnography. Second Edition. London, Sage.Pink, Sarah, Leder Mackley, Kerstin & Moroşanu, Roxana 2014. Researching in Atmospheres. Video and the ‘feel’ of the mundane. Visual Communication 14: 3, 351–369. DOI 10.1177/1470357215579580
Dos. Eerika Koskinen-Koivisto johtaa SENSOMEMO-tutkimushanketta. Hän on tutkinut viime vuosina ylirajaisia perhehistorioita ja lapsuuden aistimuistoja. SENSOMEMO-hankkeen tutkimusryhmään kuuluvat myös FT Anna Kajander, FT Viktorija Čeginskas ja dos. Kristiina Korjonen-Kuusipuro.